torstai 3. tammikuuta 2013

Seitsemäs ihanuus - Kummilapsia lähellä ja kaukana

Perillä ollaan!

Tää lähti siis reissuun perheensä kanssa laukussa tyllit ja nenäliinat. Toivottavasti pakattuna on myös parillinen määrä kenkiä. Tapaamme pian uuden serkun, joka on POIKA! Kyllä sitä on neljävuotiaan kanssa ihmetelty, että miten voi olla mahdollista, kun meitähän on vain tyttöjä... Nii-in. Siskonlapsetkin kun tosiaan ovat tyttöjä. Kyllä se vaan on mahdollista. Kuulemme samalla reissulla pienen poikavauvan nimen ja allekirjoittanut saa kunniatehtävän alkaa pienen miehen kummitädiksi.

Olen siitä onnekas, että saan olla kummitäti seitsemälle ihanalle lapselle. Vanhin heistä on jo 17-vuotias! Vastahan hän syntyi.. Oijoi. Itse olin juuri muuttanut pois kotoa, ei yhtään lähemmäs kuin heti ulkomaille vaan. Olin tuolloin au-pairina.. Eipä muistella sitä enempää, mutta sen minä sanon, että meidän tyttöjen on turha haaveillakaan ulkomaille muutosta alle 40-vuotiaina. Tai oikeastaan ei aikaisemmin kuin minä olen mullan alla. Tästä asiasta ei keskustella.

Joka tapauksessa minulla on siis seitsemän kummilasta! Eikä sillä, ettenkö olisi jo äärimmäisen kiitollinen näistä lähellä olevista kummilapsista, jotka on ripoteltu ympäri Suomenmaan, olen usein pohtinut myös kummilapsen ottamista kehitysmaasta. Joka joulu tuemme kehitysmaiden lapsia ostamalla lahjaksi puhdasta vettä, koulutarvikkeita ja esim. vuohia, mutta ajatus omasta kummilapsesta on ollut myös jo pidempään mielessä. Siskoni kertoi, että hän sai vastattain uuden kummilapsen, koska aikaisempi kummilapsi oli jo kasvanut niin isoksi. Muistan kun jokunen vuosi sitten (siis noin viisitoista vuotta sitten!) tuo kyseinen poika oli vasta muutaman vuoden ikäinen. Taas uusi todiste siitä, että mä oon vanha! Niin vanha. Tämä ajankulumisen taju(amatto)ttomuus alleviivaa tätä kylmää faktaa. Hrrrr. 

Liitän blogiin tuon World Visionin bannerin, jota kautta pääset halutessasi tutustumaan heidän toimintaansa ja kenties kiinnostut kummilapsen ottamisesta. En saa mitään komissiota, jos käytte vain lueskelemassa tarkemmin, joten tutkikaa rauhassa. Hihhih. Siellä on tällä hetkellä myös kilpailu kummeille, jossa voi voittaa matkan johonkin heidän avustuskohteeseensa Peruun, Kolumbiaan, Keniaan, Ugandaan, Sri Lankaan tai Intiaan. Itseäni kiehtoo matkan lisäksi ajatus myös siitä, että kummilapsen kanssa voi olla kirjeenvaihdossa! Paperilla! Jo se itsessään, että kirjoittaisi jollekulle tärkeälle oikeita kirjeitä houkuttelee, saati se oikea ajatus eli omalla tuella edesauttaisi tätä lasta, ja koko yhteisön lapsia saamaan ravintoa ja puhdasta vettä sekä lisäämään heidän kouluttautumismahdollisuuksia. Ei huono sijoituskohde.

Teen muuten yhden lupauksen lisää - jokainen kummilapseni saa tänä vuonna oikean  kirjeen kummitädiltään. Siis multa. Tämä täytyy tarkistaa vuoden lopussa. Saa muistuttaa.

Onko teillä kummilapsia lähellä ja/tai kaukana?


7 kommenttia:

Siilis kirjoitti...

Mulla on kolme vuonna 2000 syntynyttä kummipoikaa, kaksi lähellä, yksi Stephen Ugandassa world visionin kautta :) Juuri ennen joulua lähetin hänelle uuden vuoden tervehdyksen. On niin mukava saada häneltä postia. Olen ollut muutaman viime vuoden ajan itse vähän laiska muistamaan häntä postilla, mutta olen kuitenkin pari kertaa vuodessa yrittänyt laittaa. Ensimmäisinä vuosina kirjoitin useammin. Voisikin ottaa joku päivä kynän kauniiseen käteen ja kirjoittaa pojalle. Olisihan noita kiva lisääkin saada mutta emme kuulu enää kirkkoon, joten sikäli epätodennäköisempää tulla kummiksi. Vaikka onhan meidänkin lapsilla kummit vaikkei heitä olekaan kastettu.

Ripu kirjoitti...

Siilis: Kiva juttu, se on aina se juttu, että pitäisi olla useammin yhteydessä kummilapsiin, ja näin vuoden alussa onkin hyvä tehdä niitä lupauksia, jotka toivon mukaan pitävät. En haluaisi kummilasteni ajattelevan, että en ajattele heitä, enkä halua olla pelkästään mikään synttäri/joululahja-automaatti.

Moni ei kuulu enää kirkkoon, mutta lapsella voi olla ns. kunniakummi / elämäntapakummi (tämä taisi olla ihan virallinen nimitys), joka on mukana kastejuhlassa. Kirkonkirjoihinhan häntä ei kirjata ilmeisesti, mutta kunhan kaksi virallista kummia löytyy, näitä "kummituksia" voi olla myös.

Nimenantojuhlat on sitten tietysti eri stoori, koska eihän maistraattiinkaan tarvitse ilmoittaa, ketkä lapsen lähellä erityistehtävisä ovat saaneet kunnian kulkea.

*Laura* kirjoitti...

Minunkin vanhin kummilapsi on jo 16, ihan järkkyä, koska just olin itsekin 16. :)

Minä kirjoittelin monta vuotta Jennifer -tytölle Filippiineille (Planin kautta), ja sain häneltä myös ihania kirjeitä. Sittenpä tuo kasvoi aikuiseksi. Nii-in, hänkin...

Ripu kirjoitti...

Laura: No hyvä, että sullakin jo 16-vuotias kummilapsi. Mäpä olin vanhempi kuin 16, kun ekan kummilapsen sain, että se siitä. Oletko ajatellut mitä Jenniferille Filippiineille kuuluu vai katkeaako se yhteydenpito sitten aina, kun aikuiseksi tullaan? Niin kai siinä tuppaa käymään, vaikka harmihan se on.

*Laura* kirjoitti...

Planilta tuli vaan viesti, että Jennifer on muuttanut pois tuosta Planin tukemasta kyläyhteisöstä. Olisikohan hän ollut silloin noin 17-18-vuotias. Tietenkään ei sanottu että mihin, eikä annettu mitään yhteystietoja. Harmi juttu! Toivottavasti hän pääsisi opettajaksi, koska siitä ammatista haaveili!

Maagi kirjoitti...

Moi, siskon kummilapset on Planin kautta. Olleet siis sen miljoona vuotta. ja ovat hamaan tulevaisuuteen.

Ripu kirjoitti...

Laura: Onpa kurja juttu, että ei saanut mitään yhteystietoja. :( Toivotaan, että hänen toiveensa on toteutunut.

Maagi: Sortsi, sortsi, anteeksi en muistanut koko Plania, kun näin vaan tuon mainoksen, niin sormet kirjoitti omiaan. Korjattu tekstiin. :) Niin ja arvelkaa, kun siskolla on ollut kummilapsia miljoona vuotta, että miten vanha se oikein on. Kihihihi. Terveisin tosi ärsyttävä pikkusisko. :)