Seitsemäs ihanuus - Kummilapsia lähellä ja kaukana
Perillä ollaan!
Tää lähti siis reissuun perheensä kanssa laukussa tyllit ja nenäliinat. Toivottavasti pakattuna on myös parillinen määrä kenkiä. Tapaamme pian uuden serkun, joka on POIKA! Kyllä sitä on neljävuotiaan kanssa ihmetelty, että miten voi olla mahdollista, kun meitähän on vain tyttöjä... Nii-in. Siskonlapsetkin kun tosiaan ovat tyttöjä. Kyllä se vaan on mahdollista. Kuulemme samalla reissulla pienen poikavauvan nimen ja allekirjoittanut saa kunniatehtävän alkaa pienen miehen kummitädiksi.
Olen siitä onnekas, että saan olla kummitäti seitsemälle ihanalle lapselle. Vanhin heistä on jo 17-vuotias! Vastahan hän syntyi.. Oijoi. Itse olin juuri muuttanut pois kotoa, ei yhtään lähemmäs kuin heti ulkomaille vaan. Olin tuolloin au-pairina.. Eipä muistella sitä enempää, mutta sen minä sanon, että meidän tyttöjen on turha haaveillakaan ulkomaille muutosta alle 40-vuotiaina. Tai oikeastaan ei aikaisemmin kuin minä olen mullan alla. Tästä asiasta ei keskustella.
Joka tapauksessa minulla on siis seitsemän kummilasta! Eikä sillä, ettenkö olisi jo äärimmäisen kiitollinen näistä lähellä olevista kummilapsista, jotka on ripoteltu ympäri Suomenmaan, olen usein pohtinut myös kummilapsen ottamista kehitysmaasta. Joka joulu tuemme kehitysmaiden lapsia ostamalla lahjaksi puhdasta vettä, koulutarvikkeita ja esim. vuohia, mutta ajatus omasta kummilapsesta on ollut myös jo pidempään mielessä. Siskoni kertoi, että hän sai vastattain uuden kummilapsen, koska aikaisempi kummilapsi oli jo kasvanut niin isoksi. Muistan kun jokunen vuosi sitten (siis noin viisitoista vuotta sitten!) tuo kyseinen poika oli vasta muutaman vuoden ikäinen. Taas uusi todiste siitä, että mä oon vanha! Niin vanha. Tämä ajankulumisen taju(amatto)ttomuus alleviivaa tätä kylmää faktaa. Hrrrr.
Liitän blogiin tuon World Visionin bannerin, jota kautta pääset halutessasi tutustumaan heidän toimintaansa ja kenties kiinnostut kummilapsen ottamisesta. En saa mitään komissiota, jos käytte vain lueskelemassa tarkemmin, joten tutkikaa rauhassa. Hihhih. Siellä on tällä hetkellä myös kilpailu kummeille, jossa voi voittaa matkan johonkin heidän avustuskohteeseensa Peruun, Kolumbiaan, Keniaan, Ugandaan, Sri Lankaan tai Intiaan. Itseäni kiehtoomatkan lisäksi ajatus myös siitä, että kummilapsen kanssa voi olla kirjeenvaihdossa! Paperilla! Jo se itsessään, että kirjoittaisi jollekulle tärkeälle oikeita kirjeitä houkuttelee, saati se oikea ajatus eli omalla tuella edesauttaisi tätä lasta, ja koko yhteisön lapsia saamaan ravintoa ja puhdasta vettä sekä lisäämään heidän kouluttautumismahdollisuuksia. Ei huono sijoituskohde.
Teen muuten yhden lupauksen lisää - jokainen kummilapseni saa tänä vuonna oikean kirjeen kummitädiltään. Siis multa. Tämä täytyy tarkistaa vuoden lopussa. Saa muistuttaa.
Onko teillä kummilapsia lähellä ja/tai kaukana?
Tää lähti siis reissuun perheensä kanssa laukussa tyllit ja nenäliinat. Toivottavasti pakattuna on myös parillinen määrä kenkiä. Tapaamme pian uuden serkun, joka on POIKA! Kyllä sitä on neljävuotiaan kanssa ihmetelty, että miten voi olla mahdollista, kun meitähän on vain tyttöjä... Nii-in. Siskonlapsetkin kun tosiaan ovat tyttöjä. Kyllä se vaan on mahdollista. Kuulemme samalla reissulla pienen poikavauvan nimen ja allekirjoittanut saa kunniatehtävän alkaa pienen miehen kummitädiksi.
Olen siitä onnekas, että saan olla kummitäti seitsemälle ihanalle lapselle. Vanhin heistä on jo 17-vuotias! Vastahan hän syntyi.. Oijoi. Itse olin juuri muuttanut pois kotoa, ei yhtään lähemmäs kuin heti ulkomaille vaan. Olin tuolloin au-pairina.. Eipä muistella sitä enempää, mutta sen minä sanon, että meidän tyttöjen on turha haaveillakaan ulkomaille muutosta alle 40-vuotiaina. Tai oikeastaan ei aikaisemmin kuin minä olen mullan alla. Tästä asiasta ei keskustella.
Joka tapauksessa minulla on siis seitsemän kummilasta! Eikä sillä, ettenkö olisi jo äärimmäisen kiitollinen näistä lähellä olevista kummilapsista, jotka on ripoteltu ympäri Suomenmaan, olen usein pohtinut myös kummilapsen ottamista kehitysmaasta. Joka joulu tuemme kehitysmaiden lapsia ostamalla lahjaksi puhdasta vettä, koulutarvikkeita ja esim. vuohia, mutta ajatus omasta kummilapsesta on ollut myös jo pidempään mielessä. Siskoni kertoi, että hän sai vastattain uuden kummilapsen, koska aikaisempi kummilapsi oli jo kasvanut niin isoksi. Muistan kun jokunen vuosi sitten (siis noin viisitoista vuotta sitten!) tuo kyseinen poika oli vasta muutaman vuoden ikäinen. Taas uusi todiste siitä, että mä oon vanha! Niin vanha. Tämä ajankulumisen taju(amatto)ttomuus alleviivaa tätä kylmää faktaa. Hrrrr.
Liitän blogiin tuon World Visionin bannerin, jota kautta pääset halutessasi tutustumaan heidän toimintaansa ja kenties kiinnostut kummilapsen ottamisesta. En saa mitään komissiota, jos käytte vain lueskelemassa tarkemmin, joten tutkikaa rauhassa. Hihhih. Siellä on tällä hetkellä myös kilpailu kummeille, jossa voi voittaa matkan johonkin heidän avustuskohteeseensa Peruun, Kolumbiaan, Keniaan, Ugandaan, Sri Lankaan tai Intiaan. Itseäni kiehtoo
Teen muuten yhden lupauksen lisää - jokainen kummilapseni saa tänä vuonna oikean kirjeen kummitädiltään. Siis multa. Tämä täytyy tarkistaa vuoden lopussa. Saa muistuttaa.
Onko teillä kummilapsia lähellä ja/tai kaukana?
