Seuratkaa keltaista viivaa

Tällä viikolla kävimme jälleen ihmettelemässä lapsen atooppista ihottumaa. Odotukseni olivat erittäin korkealla, astelimme nimittäin ihan Iho- ja allergiasairaalan ovista sisään. 

Taustaa tälle tarinalle sen verran, että neljävuotiaalle ilmaantui täysin yllättäen (ja pyytämättä - sori mun on pakko aina lisätä tuo, kun se on ihan klassikko) viime joulukuussa sellainen ihan pieni punainen kuiva kohta toisen käden rystyseen ja sitä kutitti. Lapsi raapi ihon auki ja pian ihottumaa olikin molemmissa käsissä ja käsi- ja olkavarsissa sekä kasvoissa. Ihottuma on ollut yleensä infektoitunut, koska iho on ollut lähes aina auki lukuunottamatta viimeistä kuukautta. 

Aluksi hoidimme ihottumaa tyyliin jollain Bebanthenilla (joka on minun takuuvoiteeni niin kasvonaamioissa kuin missä tahansa pyllynhankaumassa - ei minun, vaan lasten). No nyt ei Betsku pärjännyt tälle pirulaiselle, vaan niin astui Sibsku (Sibicort) kuvioon. Kävimme talven ja kevään aikana usean kerran lääkäreillä - niin terveyskeskuksen kuin yksityisen - ja nyt viimeisimpänä jo ed. mainitussa lafkassa.




 

Täytyy sanoa, että Iho- ja allergiasairaalan lastenyksikön puitteet saivat täydet pinnat. Neljävuotias viihtyi enemmän kuin hyvin. Odotustilassa oli leluja ja erityinen Askarteluhuone, jossa oli paljon erilaisia askartelumatskuja. Seinällä oli mm. Jani-Petterin kuva, johon neljävuotias ilahtuen totesi, että JES! Jani-Petterikin on ollut allergiatesteissä! 

Tapasimme hoitajan, lääkärin ja pahan tädin, jonka pään neljävuotias totesi halkaisevansa prick-testien jälkeen. En voinut muuta kun todeta, että ymmärrän hänen tunteensa täysin. Jälkeen päin mietin mistä tuommoinen ajatus oli tullut neljävuotiaan päähän. Oh well. Allergiatesteissä ei näkynyt mitään, mutta toisaalta testattiin vain tietty perussarja. Ei esim. epäilemääni suklaata (eikö olisi ilkikurista, jos tällaisen suklaan suurkuluttajan lapsi olisi allerginen suklaalle?). Testit menivät kuten olin odottanut. Lapsi sai jälleen takuutrauman. Jes äiti. En edellenkään valmistellut lasta sanomalla, että testeissä kuules pistetään viistoista kertaa, vaan muotoilin asian hiukan toisin. Ampukaa vaan, mutta en olisi saanut tyttöä edes ratikkaan, jos faktat olisivat olleet tiedossa.

Lääkäri oli vastusteluistani huolimatta sitä mieltä, että kortisonia vaan peliin, laitetaan nyt jotain uuttakin Sibskun kanssa ja sit jos ei auta, niin palataan asiaan. Ei auttanut minun pihinät siitä, että ei ole tähänkään asti auttanut, kun huiliviikolla tulee kutina aina takaisin vielä pahempana. 

Onko kenellekään tuttu Elidel? Tämä on niitä ns. muusivoiteita, johon pyysin reseptiä. Lääkäri totesi siihen, että se on kuulkaas kallis voide. Mitä, mitä, mitä? En saanut siis siihen reseptiä. Olisiko auttanut, jos olisin sanonut, että kyllä minun mieheltäni sen verran löytyy tai meillä on vakuutus? Vai mistä tämmöinen?

Ystäväni vinkkasi minulle Orionin Hyvän Salvan tehonneen heillä ja sain häneltä tuubin kokeiltavaksi. Ihottuma on kuukaudessa selvästi rauhoittunut ja olen vakuuttunut, että sinkkiä sisältävä salva on oikeasti hyvää. Kortisonia en ole laittanut sitten toukokuun. Totesin lääkärille huomioni ja sain vastaukseksi tuhahduksen ja käden heilautuksen. Nyt laitatte vaan sitä kortisonia.  Mutisten ja rutisten, näillä*) mennään (Hyvä Salva etunenässä  - juuri näin!).

*) Tuubeista viisi (5) on kortisonia sisältäviä.