maanantai 30. heinäkuuta 2012

Kuuma-kylmä


Kattokaa nyt tuota ihanaa äitin hortonomia, joka kastelukannu kädessä yrittää hämätä olevansa menossa rehellisiin kastelupuuhiin. Oikeasti suunnitteilla on irroittaa nuo Petskun valkoiset kukat. Ei onnistu! Niin ja kattokaa nyt samalla, miten kaunis tuo mun Petsku on. Ihan kuin oma lapsi. Mieskin jaksaa kuittailla, että ihmeen kauan olen antanut tuon kukan elää. Pah! Lannoitus on siis kunnossa (arvatkaa siis miksi pissitän kymppikuista potalla.. Hihhihhehhehhohhoh!, no onko itellä noin mahtavaa petuniaa? Onko, mitä häh?) Olen niin ylpeä tuosta kukasta, että melkein jo tirautin tänään, kun ajattelin tulevaa talvea ja edessä olevia jäähyväisiä. Snif.

Niin talvi tuli mieleeni, kun kolmen hellepäivän jälkeen hihattomassa topissa melkein palelsi. Mitä, mitä tapahtuu? Pieni hortonominikin piti pukea kauppareissulle suorastaan syksymäisesti. Siitä huolimatta - Ihanat värit, vai mitä?



5 kommenttia:

zirk kirjoitti...

Ihanat ovat lapsi, kukat ja värit kaikki tyynni!

Katja kirjoitti...

No ei oo noin hienoo, myönnetään - jäi nimittäin kesäkukat tälle kesälle ostamatta Suomi-loman vuoks (ois nimittäin raadot oottaneet täällä neljän viikon jälkeen). Vaikka kyllä kai tuota vielä ehtis.
Pikku hortonomilla on kyllä aikas ihanan värikkäät vaatteet, tahtoo myös!

jarna kirjoitti...

Mulla on Nöpön äitienpäiväkukka, jota en ole onnistunut tappamaan ja siitä olen ylpeä! Tuolla se kukkii uskomattoman punaisine kukkineen, hiukan rimpulana, mutta kukkii kuitenkin :)

Ripu kirjoitti...

Cheers tytöt!

Zirk: Ihaniapa ihania!

Katja: No hei, eiks se hubby ollut kotona vai olisko tulos ollut ihan sama? :)

Jarna: Ihanaa! Mun äitienpäiväruusu on ihan karmeen näköinen, mutta mikäs se sieltä karmeuden keskeltä pilkottaa, uusi ruusunnuppu!

Katja kirjoitti...

Ripu, ongelmana yleensä liikakastelu, jos pyytää kastelemaan :)