tiistai 24. heinäkuuta 2012

Tukka kuin hattara



Vihdoinkin tuli se päivä, että tukkani pelastui. Kävin tänään tukkahemmottelussa ja vähän muutenkin. Tajusin juuri, että kampaamo on ainoa paikka, jonne menen ja jossa olen ilman lapsia. Odotan sitä hetkeä, jolloin astun kampaamon ovista sisään, ja minut valtaa hetkellinen rauhan tunne. Se johtuu siitä, että itse kampaamo on niin hillitty, että siellä ei voisi muutenkaan alkaa mitenkään yltiöpäisesti riehumaan. Minun vierelläni on istunut mm. Vesku Loiri ja Kaarina K sieltä Boutiquesta - kai te tiedätte. Ihan vain joitakin nimiä mainitakseni. Monia muitakin. Sitten siellä istun minä. Ihan tavallinen toropainen. Miksi? No siksi, koska kampaajani Heidi on tosi hyvä. Siis todella. 

Alun perin ko. kampaamo valikoitui the kampaamoksi siksi, koska se sijaitsi lähellä kotiamme. Jos vauva1 olisi alkanut itkemään siten, ettei iskä olisi pärjännyt, olisi vauva voitu kiikuttaa äidin luo nopeasti. Sama päti vauva2:n kohdalla, tosin tätä vaihtoehtoa ei enää ollut olemassa, koska onhan se nyt hemmetti, jos ei paria tuntia ilman äitiä pärjätä. Joka tapauksessa tämä on se paikka, jossa minut harjataan ja värjätään jatkossakin. Mikä on ihan mahtavaa, on päähieronta värin pesun yhteydessä. Nauroin tänään ihan kippurassa, että minut pitää nostaa siitä pesupaikalta pois, koska lähes tulkoon nukahdin - hymy huulilla. Supersuperihanaa, eiooparempaa. 

Vietän kampaamossani tosiaan pari tuntia puhtaasti nautiskellen. Luen aina Seiskaa ja päivittelen kampaajalleni milloin mitäkin urpoa, joka siellä on silloin esillä. Tiedän, ettei kampaajallani tarvitse jännittää lopputulosta. Olen useamman kerran ehdottanut kampaajalleni omia ideoitani, jotka hän kohteliaasti ottaa vastaan ja leikkaa sitten sellaisen, joka ei ole sinne päinkään, mutta sopii erinomaisesti juuri minulle. Minun ei tarvitse murehtia tuleeko tukastani keltainen (horror-ror-ror), koska siitä ei tule. Minun tarvitsee vaan miettiä, kuka minusta sillä kertaa siksi päiväksi tulee.




 Tänään minusta tuli Crystal Carrington, muistanette Dynastiasta? Tukkani on väännetty edestä, sivulta ja takaa eikä tämä otos anna todellista kuvaa laineiden määrästä. Tukka on nimittäin niin Crystal. Totean aina kampaajalleni, että nyt mun pitää lähteä johonkin juhliin, mutta ikinä mä en sitten lähde, vaan joko siivoan tai laitan ruokaa hienolla tukallani. Ehkä ensi kerralla. 

Sehän on myös niin, että olen Crystal vain ja ainoastaan tänään, sillä tukkani ei taivu tuohon malliin enää koskaan, jos sitä itse yritän taivuttaa. E-hei. Huomisesta alkaen mennään omalla tyylillä. Sekin sopii, sillä leikkaus ja väri ovat moitteettomat seuraavat kuusi viikkoa. Kampaajalle lampsin häpeissäni noin kymmenen viikon kuluttua, jolloin olemme tilanteessa nimeltä catastrophe. Näin se tukan kiertokulku etenee.

Kotiväellä on aina omat kommentit, kun ulko-ovi jälleen avautuu ja palaan taas tehtäviini kotiäitinä ja vaimona. Tänään neljävuotias totesi seuraavat: 

- Vautsivauvau äiti, ootsä huomannu, sulla on tukassa vaihtanut väri!  
- Onpas se kuiva, se on aivan kuin hattara!
- Annas mä katson, (pitkä nuuhkaisu), aivan ihana, se haistaa ihan karkilta!

Pienempi katsoi ihmeissään, ihmetellen minne se juurikasvuhirmu-äiti on hävinnyt, tosin leveä hymy sekä tukistavat pienet nyrkit kertoivat, että tämä tyyli sopi myös hänelle. Toinen juttu olisi ollut, jos hiukset olisivat lyhentyneet liikaa eikä niistä olisi saanut enää kiskottua kunnolla. On muuten ihan järkkyä, miten kovasti tuo pieni ihminen voi kiskoa hiuksista!

Mies kehui todeten, että mä katoinkin, kun sä tulit, että ihan kuin olisit käynyt juoksemassa tosi lujaa. Thanks, ai että.

11 kommenttia:

Miima kirjoitti...

Hianot Chrystal-kiehkurat! Toi on niin tosi, että eihän sitä juuri muualle ilman lapsia pääse kun kampaajalle!

Sä muuten aina bloggaat just silloin, kun oon lähdössä nukkumaan tästä koneelta, ja onhan se sitten vielä käytävä kattoon, että mitä se Ripu ;D Sä pidät mua hereillä!

Ripu kirjoitti...

Miima: Ihana oot, kiitos! Ja anteeksi, kun vähennän yöuniasi, mutta kiva, kun käyt ja jätät viestin. Kauniita unia!

jarna kirjoitti...

Siis niin ihana teksti, ksoka mun tukan kiertokulku ja kampaajakokemus on aikas samis :) Mun kampaajassa saa päähieronnan, mutta myös saa maata selkä-hartiahierontapenkissä. Se oli varmaan se mihin jäin jumiin tuossa kampaamossa eniten! No plussaa tietysti hyvä työn jälki :D

Meidän poistu muuten pelkäs mun hääkampausta! :D Oli ihan hädissään raukka ja kun myöhemmin tivasin miksi hän nyt äitin tukkaa pelkäsi, niin kertoi pelänneensä että ufot tai zombit tai jotkut olisi kaapanneet äitin ja vaihtaneet toiseen. No joskus sitä tietysti toivookin tuollaista kokemusta, muttei ehkä hääpäivänään, kun tukkakin on kerrankin nätisti :)

Ripu kirjoitti...

Jarna: Aikamala! Ufot ja zombit. Ootko ihan varma, että tukka oli oikeasti nätisti? Noei, varmasti oli. Ja ihana, kun on ihana kampaaja, niin ja selkähierontapenkki!

Meillä tämä sama vierastus tapahtuu, kun laitan meikkiä tai jotenkin kohennan itseäni. Melkoinen muodonmuutos siis. Heh.

jarna kirjoitti...

Ripu, taisi siihen ulkomuodon muutokseen vaikuttaa meikki ja piilaritkin :)

zirk kirjoitti...

Aivan täydellinen parturikuvaus. Snif. Juuri siirsi omaa parturiaikaani maailman ihanimmalle parturille, koska eihän parin...tuuman juurikasvu ole vielä mitään! Hyvä luottoparturi on onnea puhtaimmillaan. Omillani olen käynyt jo puolet elämästäni!

zirk kirjoitti...

Omallani siis, automaattinen tekstinsyöttö parhaimmillaan taas. Komiat on kiekurat sulla nyt kyllä!

Pepi kirjoitti...

Huokaus.....pitäiskö mennä kampaajalle...siitä viime kerrasta on kohta kolme vuotta....

Ihanat kiehkurat, tuulitukka :)

Ripu kirjoitti...

Zirk ja Pepi: Kiitos! Kie(h)kura tuulitukka menee ihan just petiin (miten kello on jo noin!) ja sanoo Crystlelle good-bye. Aamulla mietitään sitten uutta personaa.

Heidi kirjoitti...

Siis hirmu nätti, todella!
Hyvä kampaaja on kullan arvoinen; omaa Jenniäni etsin liian monta keltaisten hiusten sävyttämää vuotta, nyt en päästä häntä enää näpeistäni! Mun alkukesän raidoitus on jo (toivottavasti) trendikkäästi juurikasvanut, kampaamokäyntien välit hujahtaa aina luvattoman pitkiksi.. Jospa töitten alkamisen (nii-i, aattele!) laittais kuontalon kuntoon.

Ekan kerran muuten on sellainen kuva, josta näkee _sinut_, rouva on niin simpsakka että!

Ripu kirjoitti...

Heidi: Hirrrrrmu nätti ja etenkin simpsakka oon nyt näin heti aamustakin, kiitos. ;D

Se on niin iso juttu tuo hyvä kampaaja, kun on jokusella tullut käytyä eikä ajatukset ole osuneet kohilleen yhtään, niin harmittaa tyhjentää lapsilisät siihen kassalle ja sitten mennä kotiin sutimaan ja harmittelemaan sitä kamalaa tukkaa. Pthyi! Onneksi ei tarvitse enää. Tosin lapsilisät tarvitsee tyhjentää kassalle edelleen. Noo ens kuussa ostetaan lapsillekin jotain.. Hihhi. Iloista ja AURINKOISTA päivää, vaikka täällä ainakin on ihan harmaata!

Niin ja apua! Töihin, sinä!!! Munkin pitäisi. Oijavoihuokaus.