Day 5

kuva: hehaseyes.wordpress.com

Oijoi, mikä viikko. Ei muuten, mutta sain viime sunnuntaina jälleen sen typerän ajatuksen, että huomenna ei saa enää suklaa (eikä mikään muukaan hyvänmakuinen) livahtaa tästä suusta sisään ja hupsista, sitä ollaankin päivässä numero 5. Ei sitä nyt ihan huomaamatta kuitenkaan ole tähän saavuttu (vähän ehkä normaalia kireämpää menoa eikä olla Miehen kanssa pariin päivään puhuttu mitään).

Huomenna on neljävuotiaan karkkipäivä ja olen suu tiukkana kerännyt hänelle kaikki Fazerin siniset, joita olen saanut Robertsin cappucinon kanssa. Ihan kauhea tunne - voin kertoa - on ollut työntää se suklaa laukkuun.

Olo on ihan pehvasta. Mikä järki tässä on? No se, että minä en halua kehoni hälyttävän minulle koko ajan, että suklaavaje, suklaavaje, suklaavaje (tässä myös valot vilkkuu samalla.) Nii-in. Kenties suklaankulutukseni on tosiaan ollut melko korkeaa. Kuulun myös siihen porukkaan, joka ei ymmärrä sitä porukkaa, jolla on joku tolkku sen suklaansyömisen kanssa. Kyllä se on niin, että kaupasta tullessa puolikas levy siinä ihan huomaamatta häviää ennen kuin on ulkovaatteet naulakossa. Onko tämä kuitenkaan ongelma? Jos on, niin kenelle, kysyn vaan? (Tämä vaan taustaksi siihen keskusteluun, kun jälleen rapistelen suklaalevyllä).

Juuri nyt olen kuitenkin päättänyt, että suklaata en osta enkä syö. En kylläkään tiedä miksi pitää tehdä tästä elämästä vasiten näin hankalaa? No semmonen minä olen. Menenpä nyt ja otan kourallisen lasten maissinaksuja. Nami.