perjantai 13. heinäkuuta 2012

Day 5

kuva: hehaseyes.wordpress.com

Oijoi, mikä viikko. Ei muuten, mutta sain viime sunnuntaina jälleen sen typerän ajatuksen, että huomenna ei saa enää suklaa (eikä mikään muukaan hyvänmakuinen) livahtaa tästä suusta sisään ja hupsista, sitä ollaankin päivässä numero 5. Ei sitä nyt ihan huomaamatta kuitenkaan ole tähän saavuttu (vähän ehkä normaalia kireämpää menoa eikä olla Miehen kanssa pariin päivään puhuttu mitään).

Huomenna on neljävuotiaan karkkipäivä ja olen suu tiukkana kerännyt hänelle kaikki Fazerin siniset, joita olen saanut Robertsin cappucinon kanssa. Ihan kauhea tunne - voin kertoa - on ollut työntää se suklaa laukkuun.

Olo on ihan pehvasta. Mikä järki tässä on? No se, että minä en halua kehoni hälyttävän minulle koko ajan, että suklaavaje, suklaavaje, suklaavaje (tässä myös valot vilkkuu samalla.) Nii-in. Kenties suklaankulutukseni on tosiaan ollut melko korkeaa. Kuulun myös siihen porukkaan, joka ei ymmärrä sitä porukkaa, jolla on joku tolkku sen suklaansyömisen kanssa. Kyllä se on niin, että kaupasta tullessa puolikas levy siinä ihan huomaamatta häviää ennen kuin on ulkovaatteet naulakossa. Onko tämä kuitenkaan ongelma? Jos on, niin kenelle, kysyn vaan? (Tämä vaan taustaksi siihen keskusteluun, kun jälleen rapistelen suklaalevyllä).

Juuri nyt olen kuitenkin päättänyt, että suklaata en osta enkä syö. En kylläkään tiedä miksi pitää tehdä tästä elämästä vasiten näin hankalaa? No semmonen minä olen. Menenpä nyt ja otan kourallisen lasten maissinaksuja. Nami.
 

13 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Voisitko liittää mukaan linkin blogitekstiisi, jossa selvität meille tietämättömille, miksi ihmisen pitäisi elää ilman suklaata?
Etkö ole lukenut nykytutkimuksia suklaan erinomaisista terveysvaikutuksista?
Minusta tuo on jo mielenterveydelle vaarallista.
nimimerkki mansikka ei korvaa suklaata

Miima kirjoitti...

Hahaa, no minähän olen SITÄ porukka, joka ei syö suklaata ollenkaan, muuta kuin leivonnaisissa, ja jos sitä jossain jäätelössä on, niin vähän nyrpistellen :P Mä en taas ollenkaan käsitä sitä kohkausta, mitä naisilla yleensä on siitä suklaasta ;) Minusta se tuntuu inhottavalle suussa ja makukin on melkein yhtä huono kuin kahvissa, jota en ole koskaan juonut ;)

Ripu kirjoitti...

Sirkku: Sehän siinä on, että suklaa onkin terveellistä. Sitä kun pitää olla tämmöinen vänkyrä, niin tässä ollaan. Älä huoli, kyllä jo ensi viikkoon mennessä tilanne on jälleen toinen. Ei paljon lohduttanut äsken tikkuaskin kokoinen rusinapaketti.

En oikeasti ymmärrä, miksi teen tällaista, kun ei ole edes mikään pakko. Varmaan just siks.

Miima: Teitä siis on oikeasti jossain olemassa. Hui kauhee! No eikä oikeesti. Sulla nyt on vaan suuremman luokan tilanne muutenkin päällä, kun ei mene suklaan lisäksi kahvikaan. Mikä lie ohjelmointivirhe tullut, mutta arvele miten onnekas olet! Ei mene elämä sekaisin, jos aamulla ei ole kahvinvalmistusvälineitä tai hälytykset soita koko ajan sitä suklaavajetta. Voi että!

zirk kirjoitti...

Oioi, kohtuu , en ymmärrä sitä. Olen joko tai linjalla, aina,kaikessa. T: nimimerkki ONnEKS en oo juopotellu muutamaan vuoteen ( suklaasta ei puhuakaan ny mitää)

zirk kirjoitti...

Kommentoin taas puhelimella, minä typojen kuningatar

Ripu kirjoitti...

Zirk: Kohtuu, kohtuu. Hahha, ootko sinä ihan humalassa? No ei haittaa, kunhan pysyt linjalla. :)

No anteeksi, minä olen täällä ihan irti. Sen siitä saa, kun menee hyvän sekoittamaan tämmösillä älyttömillä kuurilla.

Arvatkaa, en niitä Pissadorin suklaamyslejäkään voi laittaa jugurttiin, kun niissä on se kielletty suklaa. Onko pöpiä, onko? Ei tarvii vastata.

jarna kirjoitti...

Tämä blogikirjoitus sai minut muistamaan vaatekaapin (kaappisuklisti) perukoille unohtuneet Fazerin yksittäispakatut tryffelit! Niitä oli 6 kpl ja söin kaikki. Nam.

Mulla on ollut kaamee suklaakoukku joskus, mutta olen oikeesti onnistunut siirtymään kohtuuteen. Se vaati kuukauden totaalisen herkkukiellon, jotta sain elimistön balanssiin. Ei hälytä enää ja ihme kyllä, suklaata voin nykyisin kohtuudella syödä, enempää ei tee mieli. Olen parantunut suklaaholisti! Jee!(Takapakkia ootellessa!)

Ripu kirjoitti...

Jarna: Muutama kysymys. Suklaakoukku joskus? Kohtuudella? Vaatekaapin perukoille piilotetut? 6 kpl - kaikki? Parantunut? Hihhih.

Ei hemmetti. Tämä minun touhu saa luvan loppua.

zirk kirjoitti...

No nyt sitten raporttia kehiin, miten irti olit sitten kun lakon lopetit? Tuliko överit? Kukoistaako parisuhde? :D

Ripu kirjoitti...

Day 6: Täällä vielä kärvistellään. Lapsi söi juuri Fazerin sinisensä. Mies kuittaili heti aamulla, että onneksi on vihdoinkin karkkipäivä, niin meilläkin päästään normaalielämään. Totesin, etten aio syödä karkkia tänäänkään. Ei olla vaihdettu sanoja sittemmin. Että miten sen nyt sanoisi - kukoistaa ja kukoistaa! ;)

Heidi kirjoitti...

Viimeistelen parhaillaan levyllistä Fazerin hasselpähkinä (niitä kokonaisia) suklaata. Ihan vaan lounaan jälkkäriksi. Enkä kyllä kadu palaakaan. Mutta mulla onneksi tämä touhu pysyy aika hyvin hanskassa, tiedän, että seuraavaa levyä en ala himoitsemaan ihan heti.
Mutta kuvaavaa kyseisen suklaan suhteen on, että vuosi sitten, synnärikassia pakatessani, ostin kuukautta etukäteen sinne kaksi tällaista levyä. (Ja uudet kaksi syötyäni ne ennen aikojani.)

Ripu kirjoitti...

Heidi: Ihanan nautinnollisesti sä sen vedit. Ja tiedetään, että on kokonaisia pähkinöitä siinä levyssä, jonka viimeistelit jälkkäriksi. Minä en pakannut sairaalakassiin mitään suklaita ennen kuin sairaalan kanttiinista. Ei kai ne nyt siellä kassissa olisi pysyneet.

Jos Mies ei olisi minigolfaamassa, niin varmaankin nyt hakisin Fazerin sinistä, on se niin hyvää. Vaikkakin jos oikein mietin, niin ihmeellistä kyllä, ei mulla ole niin pahat vieroitusoireet enää. Eli tilaan vaan jotain ihanaa itelleni jostain nettikaupasta, niin homma on taas korjattu. Ciao, ciao.

jarna kirjoitti...

Ripu, kivoja kyssäreitä :) Ymmärrän ettet ymmärrä. En minäkään oikein ymmärrä mitään muuta kuin että olin ostanut gourmeesuklaat (tryffeleitä) joksikin viemisvaraksi kyläpaikkaan. Ostelen valmiiksi lasten synttärilajoja, kyläviemisjuttuja jne. ettei tartte aina olla helisemässä vartti ennen tilaisuutta, kun "ei ole mitään viemisiä". Olin siis piilottanut ne joskus joulun korvilla vaatehuoneeseen, ettei lapset tai mies syö niitä karkkikaapista. No, kuinkas kävi kerran niin, että iski sen sortin makeanhimo, että hupsista keikkaa avasin pakkauksen ja söin sieltä juurikin about 4 tai 5 suklaakuulaa ja piilotin takas. Enää en siis vierasvaraa ajatellut, vaan seuraavaa himotuskohtausta ;) Joulun jälkeen olen tuon piilon muistanut nyt muistaakseni kolmannen tai neljännen kerran ja nyt söin ne viimeiset kuulat. Ihan oli riittävästi nuo 6 tryffeliä, yäk. En pysty nykyisin enää esim. mitään Magnum-jäätelöä syömään kun alkaa ällöttää se äkkimakeus! Ja muistan aikaa vuosia taaksepäin, kun saatoin helposti syödä viisi kinuskituuttia tuosta vaan-juu, VIISI!

Suklaan sijasta valitsen nykyisin paljon mieluummin lakut. On se kuitenkin hiukan vähemmän riskaabelia? Lakuja menee yleensä kerralla puoli pussia, joskus koko pussi. Mutta vain lauantaisin tai erikoistapauksessa, kuten tänään autossa matkalla hevonkuuseen ja takas. Ai niin mut oli myöskin lauantai :D