torstai 19. heinäkuuta 2012

Kohinaa

kuva: mookau.co.uk

Terveiset mummolasta!

Vettä sataa. Koko ajan. Yllätys. 

Sade kuulostaa ihanalta, kun se peltikattoon rapisee. Pienet ihanat nukkuvat. Isommatkin. Ukki seuraa jotain ohjelmaa telkkarista silmät kiinni ja tuhisten. Välillä sohva narahtaa ja kanava vaihtuu. Tuhina jatkuu taas. 

Minä kuuntelen milloin ysikuisen hiukan levotonta unta, milloin sateen kohinaa. Se on jännä tunne, miten voikaan keskellä yötä nauttia sateesta. Alkaa nukuttaa. Minä haluan oman peltikaton.

4 kommenttia:

Heidi kirjoitti...

Voi, sateesta voi siis myös nauttia! Sateen ropina peltikattoon on kyllä kumman rauhoittavaa, paitsi jos ihan kaatamalla sataa. Meillä on makuuhuoneet yläkerrassa, sen peltikaton alla, ja herkkäunisena herään kyllä aina kun sataa. Mutta mummolassa, peltikaton alla; oih.

Toivottavasti saatte kuitenkin myös aurinkoa reissuun ja windfleecet voi jättää kassin pohjalle :)

Ripu kirjoitti...

Kiitos Heidi, ei näytä lupaavalta. Sataa ihan s-tanasti, ei kun s-vista.

zirk kirjoitti...

Ihana tunnelma!

Ripu kirjoitti...

Zirk: Kiitos, niin oli, vaikka saisi tuo samperin sade jo loppua. Helsingin katto ei rapise yhtä tunnelmallisesti..