sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Fisher-bloody-Price


Lelut: FisherPrice

Näitä ja niitä muitakin leluja raivailen päivät pitkät ja murisen samalla, että jos näitä ei korjata leikin jälkeen pois (ysikuinen nyökyttelee uhkailulleni kans), niin ne viedään sitten vintille. Noin niin kuin kasvatustieteen asiantuntijalta tommoinen melko reilu pedagoginen lähestymistapa, vai mitä? Eikähän niitä koskaan viedä mihinkään vintille. Vanhemmuus vol.2 ei ole vaikuttanut uhkailu-kiristys-lahjonta metodiin millään tavalla, samalla kaavalla kaverille kans. Reilu peli.


Tähän kompuroin lastenhuoneen ovella. Sekin - katohan vain! FisherPrice.

Tänään raivaushommissa tsekkasin paljonko tuota FisherPriceä meillä on. Jokunen lelu löytyy. Olen joka kerta vakuuttunut, että ei ole edes olemassa enempää FisherPricejä, kun Ukki kaivelee laukustaan tytöille tuliaisia, vaan vielä mitä: just tuotahan meiltä ei vielä löytynyt. Kiitosta vaan. Ukki ei ota kuuleviin korviinsa, kun anelen ihan joka kerta ennen vierailuja, että  älä-oikeasti-kiltti-tuo-mitään-jooko-ukki-kun-meillä-on-niin-paljon-leluja-että-ne-ei-mahdu-mihinkään-ja-minä-tuun-kohta-ihan-hulluksi-niiden-kanssa. 


Hra Pingviini

Sitten on tuo hiton pingviini, jonka ainoa funktio on heilua - kaatumatta. Se on muuten melkoinen tavoite elämässä, kun sitä alkaa pohtimaan. Voi apua, ei olisi minusta Elämänviisauksia - Mietelauseita kirjan kirjoittajaksi. Oh well. Hra pingviini on muuten jäähyllä usein, kun ysikuinen pelkää sitä. Kun sitä hipaisee, se aloittaa täysin sekopäisen huutelun. Minäkin pelkään sitä.

 

4 kommenttia:

jarna kirjoitti...

Hih, sustahan tulee vielä RIKAS, kun alat noita kauppaamaan :D

Pelottava pingu! Hui. Meillä on kaksi mölöttävää lelua, jotka eilen alkoi koko ajan huutamaan, kun korjasin leluja. Ne oli kahdessa eri laatikossa siellä pohjalla ja kun viskoin leluja sinne, ne hiivatin mölyapinat alkoi hervottoman mölöttämisen ja lapset nukkkui jo! Isimies oli ollut lasten kanssa ja tietenkin oli sitten lelut korjaamatta lattioilta. Meidän ikuisuusvääntö :/

Ripu kirjoitti...

Jarna: Mihinkäs niitä kauppaamaan rakkaita leluja. ;)

Johtuen heikohkosta psyykestäni, en pidä leluista, joista lähtee joku ääni. Nukeista tulee mieleen joku kamala Hiidenvirta, josta on jäänyt ikuiset traumat. En voi tajuta miten olen sitä katsonut ollessani joku 12-vuotias tai joku liian pieni joka tapauksessa. Tuliko tämä vielä joskus iltapäivällä telkusta? Ihan greisiä.

Erään kerran hikoilin ihan paineessa yöllä, kun Lauri Kilpa-auto kirjan Hessu Helikopteri säksätti muutaman minuutin välein jossain. Olin varma, että olin seonnut. Aamulla ei pelottanut yhtään. Yöllä on eri homma.

Katja kirjoitti...

Hei siis Hiidenvirta tulee mullekin heti mieleen nukeista!!! Järkky kamala hirvee ohjelma!!! Vieläkin painajaisia...siis miten ihmeessä meijän on annettu sitä kahtoo?!!! Onneks meillä noi poikut ni ei iltaisin kovin monta nukkee tuijottele nurkista!

Ripu kirjoitti...

Katja: Niinpä ja monta muuta ohjelmaa, joiden johdosta ollaan sitä mitä ollaan. Huhhuh. ;)