Sämpylätyt

Huomenta!

Äitipä päätti viime yönä, että ollapa aamulla suosituin henkilö in da house sämpylän tuoksun herätellessä muun väen. Olin jo kauan ajatellut kokeilla ns. kylmäleipomista, että sörsselit vaan sekaisin ja jääkaappiin yöksi. Sitten silmät sikkuralla soossit pellille ja kah, kohtapa on ihania sämpylöitä pöydässä.

No arvatkaa.

Niin juuri. Eihän nää kohonneet sitten yhtään. Tuli sämpylättyjä, vaikka kohotin 40 asteisessa uunissa puoli tuntia ja sitten 225, I know the drill. Normioloissa leivotut sämpylät onnistuvat aina, että ei tässä nyt leipojassa ollut vikaa. Ja noin niinku tiedoksi, eihän miussa oo koskaan mittään vikkaa, vikkaa, vikkaa.. Hihi. Osuuko syyttävä sormi hiivaan? Olisko sitä kuivahiivaa pitänyt jotenkin startata illalla kuumalla vedellä - mut miks ois, jos se menee heti jääkaappiin?

Neljävuotias totesi ihastuksen sijaan, että hei nää on ihan kovia, mä haluun samanlaisia kuin mummo tekee. Auts. Anoppi 1-0. 

Kertokaa mikä on, kun ei taidot riitä, mikä on, kun ei onnistu?