lauantai 14. heinäkuuta 2012

No nyt se kävelee!


Voi elämä! Meidän vauva kävelee! Siis se ysikuinen. Ihan vaan kolme-neljä askelta kerrallaan, mutta kaikki ne itse eikä tuettuna, eikä vain kerran, vaan monta kertaa. Vastahan olin pökertyä, kun näin meidän vastasyntyneen nousevan itse seisomaan. Nyt se kävelee. Varjele!

En tiedä mitä pitäisi ajatella. Hurrasin riemuissani ja taputimme koko perhe - neiti ysikuinen kävelijä taputti luonnollisesti myös itselleen. Silti olo on yhtäkkiä hirmu haikea. Voisin itkeä. Helposti. 

Tiedetään - tämä alavireisyys johtuu varmaan suureksi osaksi suklaavieroituksesta, mutta myös siitä, että en vaan voi käsittää, miten on jo tultu tähän hetkeen. Eihän se meidän vauva ole edes sitä maagista vuottakaan, jolloin pitääkin olla ihan blues. Huokaus (piiitkä).

Yhtälailla voisin itkeä sitä, että tuo vastasyntynyt näyttää syövänkin jo itse. Pinsettiotteet on niin hallussa. Yhyyy. Ties milloin sen taidon on jo saavuttanut. Tuttipullosta ei tarvitse vierottaa, koska äiti antoi puolivuotiaalle lasin suoraan käteen, kun ei aina jaksanut keitellä pulloja tai sitten se vesipullo ei vaan sattunut siihen lähistölle (lue: ojennusetäisyydelle), kun syötiin. Oijoi. 



Sen lisäksi, että ysikuisella on jo hienoja taitoja, on paljon asioita, jotka tuottavat hänelle suurta iloa. Ysikuinen rakastaa hoitaa nukkeja. Lisäksi hän alkaa heiluttamaan jalkojaan ja huutelemaan innokkaasti, jos koiria on ulkoilemassa ollessamme kävelyllä. Jos on oikein iso koira, niin ysikuisen nilkatkin pyörivät innostuksesta. Se on maailman hauskinta. 

Kaukosäätimet, läppäri ja äidin puhelin (älypuhelin vielä odottaa) ovat päivittäin tsekattavia tavaroita. Turhaan ojennan jotain Fisherpriceä käteen, Samsungin kake se olla pitää. Kanavat sekaisin ja tietokoneen näyttöön jotain ihan käsittämätöntä koodausta ihan parilla painalluksella tai hetken nojailulla. On se taitava! Tämä joka päivä. Ihan joka päivä. Mummy very proud.
 
Keinuminen on myös ihan mahtavaa. Etenkin se, jos äiti ei mummoile ja isosisko pääsee vahingossa antamaan ihan kunnon vauhdit. Isosisko on muutenkin ihan paras. Ysikuinen ikävöi siskoaan, jos hän ei ole kotona ja itkee isoja kyyneleitä, kun sisko lähtee ovesta. On havaittavissa suurempaa eroahdistusta isosiskosta kuin allekirjoittaneesta. Ai niin, paitsi enhän minä lähde kotoa mihinkään. Ikinä.



Kaiken kaikkiaan, jos jollain on noin söpöt etuhampaat, 
niin ei voi olla kyseessä muu kuin maailman ihanin ysikuinen. 
Love, love.

12 kommenttia:

Miima kirjoitti...

Oo, onpas teillä kerrassan edistyksellinen nuori neiti siellä! Onnea uudesta taidosta :) Aika menee ihan karmaisevan nopeasti! Get this: mulla on peruskoulun vitoselle menevä esikoinen :O Ja oma ikä oli? Hesus mun täytyy olla vanha, ei kannata räknätä!

Ripu kirjoitti...

Miima: Kiitos, ihana on ja edistyksellinen kerrassaan.

Aika menee tosiaan hurjan - ihan liian nopeasti. Onneksi minulta ei kysytä ikää yleensä kuin Alkossa (no ei tätäkään ole varmaan kymmeneen vuoteen enää tapahtunut, mutta mitä se kymmenen vuotta on - yks hujaus vain), en nimittäin edes voi suoralta kädeltä sanoa kuinka vanhoja tässä ollaan. Se pitäisi ihan laskea.

Ja sulla kun on se vitoslainen koululainen, niin ikäähän sulla on vähintäänkin se kolmetuhatta vuotta. Menikö oikein? Hihhihii. No eikä ole, varmasti on vähemmän kuin minulla, mutta kuten sanoit, ei kannata räknätä. :)

Maagi kirjoitti...

LOVE LOVE LOVE, IIK,IHANAA,pian nähdään!! Ja niin tätin tyttö kun oli täti silloin paikalla, silloin 9 kk sitten-ja vielä kovemmin tuli isosiskosta tätin kaveri juuri silloin. ihanaa...

Ripu kirjoitti...

Maagi: Ihana tätihän se siellä. Jos nieleskelin tähän saakka, niin nytpä en - nukkuvat onneksi nuo lapset, niin eivät ihmettele mitä se äiti täällä nyyhkii. Snif. On se vaan ihanaa, kun on meidän tyttöjengi (ja vähän niitä muitakin :))

Tämäkin täti saa sitten ensi viikolla omia ihaniaan tyttöjä rutistella. Can't wait. <3

Pepi kirjoitti...

Eihän noita voi kuin rakastaa :D
Mulla jo rinsessoja ikävä kun en ole kolmeen päivään nähnyt....hirrrrrveetä eroahdistusta??

Ripu kirjoitti...

Pepi: No hirrrrrveetä tietysti. :D

Maagi kirjoitti...

Meillä alkaa huomenna pakkaus mummolaa varten- mitä on odotettu malttamattomana tämä päivä. hihii, pian nähdään! Seuraavaksi täällä tosin unia, kauniita unia kunhan maltat.

Tytti kirjoitti...

Suloinen neiti!

Toisen kanssa mullakin oli vähän suurpiirteisempää nuo syömishommat.

Meidän (nyt jo kohta neljävuotias) lähti myös liikkeelle yhdeksänkuisena ja oli samantien sitä mieltä että osaa kyllä kävellä myös rappuset ja muut ihan yhtälailla. Kiipeili pöydille ja keittiöjakkaroille aina kun silmä vältti. Huh! Piti äidin kiireisenä :) Onneksi järki kasvoi päähän vähitellen!

Sari - MrsAgatha kirjoitti...

Voi mikä pieni kävelijä!
Ja aika tosiaan juoksee; meillä on jo 4-vuotias ja vastahan tuo kaveri syntyi! Tosin jännästi pojan ikä kasvaa mutta oma taitaa vain pienentyä. ;)

Ripu kirjoitti...

Maagi: Meillä pakataan sitten edellisenä yönä ja mummolassa ihmetellään, että miten mä en ole ottanut mukaan yhtään mitään, vaikka matkalaukku pursuaa ääriään myöten.
Uikkarit nyt ainakin täytyy muistaa. Pääsee Ukki uimavahdiksi, kun neljä serkusta polskii.
Ja me vaan luetaan jotain Gloriaa. Yeah right. Toivotaan helteitä!

Tytti: Kiitos :). Minä en muistanutkaan sitä seuraavaa askelta eli kiipeilyä. Voikauhee. Sitä se vielä puuttuu, kun pää edellä tullaan joka paikasta. Huoh. Miten se meneekin just niin, että ne taidot tulee ensin ja järki vasta sitten.

Ihan hyvä, että ruoka-asioissa muutkin ovat ottaneet rennosti. ;)

Sari: On kyllä hauskaa, kun tuommoinen about 73 senttinen töpsöttelee miten haluaa. Tosin vielä on suht hidas vauhti jalkojen päällä. Töps, töps, töps - tömps!

Juu niinhän se menee, että lasten ikä kasvaa ja äitien pysähtyy tai pienenee. Minä olen jo vuosia kirjoittanut seinäkalenteriin synttärien kohdalle esim. 22 v. Ei ihme, että ei pysy oikeassa lukemassa perässä.

zirk kirjoitti...

Voi huikeita asioita tapahtuu siellä teillä! Onnea ja osanotot! <3

Ripu kirjoitti...

Cheers!