No nyt se kävelee!

Voi elämä! Meidän vauva kävelee! Siis se ysikuinen. Ihan vaan kolme-neljä askelta kerrallaan, mutta kaikki ne itse eikä tuettuna, eikä vain kerran, vaan monta kertaa. Vastahan olin pökertyä, kun näin meidän vastasyntyneen nousevan itse seisomaan. Nyt se kävelee. Varjele!

En tiedä mitä pitäisi ajatella. Hurrasin riemuissani ja taputimme koko perhe - neiti ysikuinen kävelijä taputti luonnollisesti myös itselleen. Silti olo on yhtäkkiä hirmu haikea. Voisin itkeä. Helposti. 

Tiedetään - tämä alavireisyys johtuu varmaan suureksi osaksi suklaavieroituksesta, mutta myös siitä, että en vaan voi käsittää, miten on jo tultu tähän hetkeen. Eihän se meidän vauva ole edes sitä maagista vuottakaan, jolloin pitääkin olla ihan blues. Huokaus (piiitkä).

Yhtälailla voisin itkeä sitä, että tuo vastasyntynyt näyttää syövänkin jo itse. Pinsettiotteet on niin hallussa. Yhyyy. Ties milloin sen taidon on jo saavuttanut. Tuttipullosta ei tarvitse vierottaa, koska äiti antoi puolivuotiaalle lasin suoraan käteen, kun ei aina jaksanut keitellä pulloja tai sitten se vesipullo ei vaan sattunut siihen lähistölle (lue: ojennusetäisyydelle), kun syötiin. Oijoi. 

Sen lisäksi, että ysikuisella on jo hienoja taitoja, on paljon asioita, jotka tuottavat hänelle suurta iloa. Ysikuinen rakastaa hoitaa nukkeja. Lisäksi hän alkaa heiluttamaan jalkojaan ja huutelemaan innokkaasti, jos koiria on ulkoilemassa ollessamme kävelyllä. Jos on oikein iso koira, niin ysikuisen nilkatkin pyörivät innostuksesta. Se on maailman hauskinta. 

Kaukosäätimet, läppäri ja äidin puhelin (älypuhelin vielä odottaa) ovat päivittäin tsekattavia tavaroita. Turhaan ojennan jotain Fisherpriceä käteen, Samsungin kake se olla pitää. Kanavat sekaisin ja tietokoneen näyttöön jotain ihan käsittämätöntä koodausta ihan parilla painalluksella tai hetken nojailulla. On se taitava! Tämä joka päivä. Ihan joka päivä. Mummy very proud.
 
Keinuminen on myös ihan mahtavaa. Etenkin se, jos äiti ei mummoile ja isosisko pääsee vahingossa antamaan ihan kunnon vauhdit. Isosisko on muutenkin ihan paras. Ysikuinen ikävöi siskoaan, jos hän ei ole kotona ja itkee isoja kyyneleitä, kun sisko lähtee ovesta. On havaittavissa suurempaa eroahdistusta isosiskosta kuin allekirjoittaneesta. Ai niin, paitsi enhän minä lähde kotoa mihinkään. Ikinä.

Kaiken kaikkiaan, jos jollain on noin söpöt etuhampaat, 

niin ei voi olla kyseessä muu kuin maailman ihanin ysikuinen. 

Love, love.