Joko se alkaa?

kuva: personalitycafe.com

EI! EI SAA! EIII! Äiti-tuu-hakee-tää-se-sotkee-mun-leikit! Muks, kops, itkua. Äiti toruu neljävuotiasta, että ei saa kannella ysikuista eikä muksia muutenkaan. Neljävuotias loukkaantuu äidille. Ysikuinen loukkaantuu äidille. Just peachy. 

Nyt on havaittavissa seuraavaa: ysikuinen sekoittaa  neljävuotiaan jokaisen leikin eikä mitään voi tehdä yhdessä, sovinnossa. Miten tähän on tultu? Vastahan ne oppi ylipäätään leikkimään keskenään jotain viikko sitten. Ysikuinen saa ihan totaaliraivarit siitä, että hän ei mm. saa naputella tietokoneeseen omia salasanoja ja katsoa yle areenaa tai jopa saisi, mutta kun pitää nojailla niihin nappeihin koko ajan, niin ei onnistu. Tietokoneen kuva on hetkessä milloin mitenkin päin. En osaa itsekään kääntää sitä, vaikka haluaisinkin. 

Hermo palaa myös siitä, että ei saa syödä samoja ruokia kuin isosisko. Tänään tosin annoin harjoitella jo herneiden syömistä, kun sitä huutamista ja rimpuilua ei kestänyt kuunnella kukaan. Herne suuhun ja johan hiljeni. Kohta sitä kakistelua en kestänyt minä, joten valitsin jälleen sen raivohuudon, joka sai uutta pontta, kun sisko alkoi syömään jugurttia ja just se jugurtti olisi pitänyt saada eikä mikään helvatan vauvaversio. 

Illan viimeinen taisto käytiin samasta vauvanukesta. Tarjosin toista samankokoista nukkea ja se ei olisi voinut vähempää kiinnostaa enkä pyytänyt neljävuotiasta tietenkään vaihtamaan nukkea, koska hänellä oli leikki kesken. Myönnytyksiä on raukka joutunut tekemään tähän asti ihan tarpeeksi ja se isosiskon duuni on muutenkin rankempi vetää koko loppuelämän, joten nukke pysyi neljävuotiaalla. Nimim. Pikkusisko.

P.S. Niin ja tuo ysikuinenhan ei tietenkään nuku. Ei vaikka tainnuttaisi millä. Siis laillisilla välineillä. Isolla kiululla puuroa ja siihen maitoa litroittain. Ei tehoa. Jos erehtyy nukahtamaan, niin vartin päästä ollaan jo pystyssä. Mistä nuo patterit saisi ihan vaan yöksi irti?