sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Luottovehje Jumalan armosta

Haa! Seuraa kuva-arvoitus ja muutama vihje.

  • Tämä luottovehje on ollut seuranani jo vuodesta 1987 tai -88 eli viime vuosituhannelta. Reilusti. 
  • Se tarvitsee toimiakseen verkkovirtaa.
  • Käytän sitä muutaman kerran viikossa. 
  • Siinä on tuunattuja ominaisuuksia, kuten metrikaupalla johtoa ja kaksi virtakytkintä. Luulin jo, että tästä päästiin, mutta erehdyin mainitsemaan asiasta Ukille ikään kuin vinkiksi Joulupukin konttiin ja tässä tulos. Sentään musta-valkoisena, on muuten viimeisen päälle trendikäs johto.
 
 
  • Tämän kanssa ei tosiaan tarvitse seisoa ihan pistorasian vieressä, vaan tätä käyttäessä voi samalla tsekata mitä lapset tekee toisessa päässä huoneistoa. 
  • Toisaalla vastaavaa vehjettä käyttäessäni, tuntuu, että pää irtoaa, kun on vähän eri tehot. 
 
 
  • Olen käyttänyt sitä myös pakkasen sulatukseen (kuten tänään!) ja farkkujen kuivatukseen (back in the yläaste-lukio years), jolloin se näissä toimissa tietyn ajan päästä lakkaa toimimasta. Pohdin aina tuolloin, että jokohan se henkäisi viimeisen kerran ja innoissani suunnittelen kaksituhattaluvulle päivittämistä, kunnes huomaan, että ei peeveli - nyt se taas toimii.
  • Yhtä kaikki, eroon tästä ei pääse. Ikinä.
  
 Joko arvasit?


 
 
 
Saanko esitellä, 
Silence Tonni.
 
 Ei ihan nimensä veroinen, 
mutta takuuvarmasti
 iskun ja ihan minkä vaan kestävä.

11 kommenttia:

Miima kirjoitti...

Siis mikä toi ylimääräinen katkaisija tuossa johdossa on :D Kunnon niksipirkka tuunaus! Pelottava, hui!

Ripu kirjoitti...

Miima: Sehän se, jos siinä jotain pelottavaa olisikin, niin voisi sillä verukkeella siitä luopua, vaan ei ole. Kiskaisin kerran föönin johdosta irti pistorasiasta - siitä seurasi kräts ja savua. Minä olin ihan onnellinen, kun arvelin, että entinen kalu tuli föönistä. No se tarina onkin jo kerrottu.

Se ylimääräinen katkaisija on siksi, kun se johto on otettu jostain vanhasta lampusta, mutta toimii ihan tässä minun föönissänikin. Voin halutessani katkaista puhalluksen joko johdosta tai itse laitteesta. Onko ehkä vähän monikäyttöinen?

Pepi kirjoitti...

Joo, noi vanhat laitteet on sellaisia ettei ne kuole koskaan.
Mulla oli mummon vanha (siis uusi, kun ei hän tykännyt!!) peukone varmaan kakskytsiis vuotta, enkä voinut ostaa uutta kun se TOIMI!!
Systerillä meni uudempia samassa ajassa ainakin kolme...sitten vuosi sitten se alkoi pitää kummaa kilinää ja kolinaa...ja minä heti tilasin uuden!!! Faija löysi lattialta yjden pienen ruuvin kun pistettiin uutta vaateriin, ja tuumas, että tämä se siellä varmaan kilisi.
Että ruuvi löysällä! Silläkin.
Se on niin tuttua tässä huushollissa ☺

Noi jatkot on tuttuja mullekin!

Maagi kirjoitti...

Voihan TONNI! jospa sit sinne joulupukin konttiin...mutta TUO, jos mikä, on kierrätystä! :), ja ei muutes olla pakattu tänään eli huomiseen jää. ettäs tiijät.

Vera kirjoitti...

Mulla oli kanssa aivan ikivanha fööni, ja käytin sitä aivan tyytyväisenä...
kunnes miehen siskon piti koskea siihen (sillä on varmaan huono karma tai jotain) ja sieltä pikkasen katkenneesta johdosta lensi joku sähkö/tulipallo sen kämmeneen, ja se sai siihen palovamman.

Ripu kirjoitti...

Pepi: No juuri niin. Muistan myös ensimmäinen kännykkäni, se Nokian tiiliskivi. Varmaan vieläkin toimisi, jos sallisi.

Maagi: Jos ollaan tarkkoja, ei oo Tonni nähnytkään vielä kierrätystä, mutta sitten kun sinä saat sen, niin sit voidaan jo puhua kierrätyksestä. Halluutko? Otatko? :)

Äläkä saa ideoita Pukin konttiin, vaikka aina vähän jännitätkin, kun meillä föönailet. Mihinkä se tuo Tonni muka laitettas? Eihän sitä mihinkään.

Ripu kirjoitti...

Vera: Oijoi. Et ajatellut sitten enää kokeilla toimisko uuden johdon kanssa, kuten minä tein? Ymmärrän.

Vähän harmittaa, kun piti Ukille avautua ylipäätään. Jos en olisi, niin mullahan olisi ihan Tukesin hyväksymä fööni nyt käytössä.

Tarja kirjoitti...

Mulla on ollut tuommoinen, mutta jotenkin olen päässyt siitä eroon :) En kyllä pätkääkään muista, että menikö se rikki vai jätinkö sen vain esim. koti-kotiin eli tod.näk. se löytyy mummolan varastoista edelleen :)

Ekaa kertaa kommentoin. Tykkään blogistasi - sinulla on sana ja arjen kuvaus hallussa. Samaistumisia tulee tuon tuosta - terv. 2 pienen tytön äiti

jarna kirjoitti...

Hei Ripu, meillä on sata vuotta baha vatkain eikä pois laiteta ennenkuin hajoaa (varmaan itte delaan ennen sitä). Originaalilla johdolla mennään yhä.

Sit on piippirauta, eli siis suomeksi sellainen kiharrusrauta, vuodelta Kleopatra tai jotain.

Fööni ei ole noin vanha, vasta about 20v. Hyvin pelittää.

Ripu kirjoitti...

Tarja: Ihana, kiitos kauniista sanoista ja tervetuloa! Kiva, jos löytyy samaistumiskohtia.

Ja hei, oot päässyt eroon Silence Tonnista? Hau is posibol? :) Pitäisiköhän itsekin viedä se sinne mummolaan? Siellä on vaan niin hieno fööni jo olemassa, että varsinaista tilausta sinne ei ole.

Jarna: Piippirauta. Hihhhih. Uskon, että on vanha. Mullapa on semmoinen combo, jossa on vaihtopää ja saa kreppiä (tämä jo kauan ennen kuin krepit tuli taas muotiin pari vuotta sitten), kolmiokiharaa ja sitten korkkiruuvia. Tää aarre asuu siellä mummolassa, kun ei ole tullut kiharreltua viime vuosina.

Mahtavaa, että teillä on vanha vatkain. Lähteekö siitä vähän palaneen hajua, kun sillä vatkaa pitkään? Cool! Ei näillä nykyajan vatkaimilla nimittäin semmoista efektiä saa.

Anonyymi kirjoitti...

Tää oli taas aivan huippua, mun tonninen, oli kyl vaan punainen, syttyi palamaan jo ainaski 10v sitten, mut jatkoi elämää työpaikan lasten leikeissä johdottomana, menee vielä täysiään kampaamoleikissä :D. Toi johtoviritelmä on aika jännittävä.... Terv mari