The toppahousut

Jee, lunta!

  
Äiti on täällä soutanut ja huovannut toppahousujen kanssa. Joku siellä jo huokaisi, että hanki elämä! No ne jatkaa lukemista tästä, jotka jatkaa. Siis ne toppahousut! Piti olla henkselit, piti olla jalkalenkit. Ei ollut kokoja, ei ollut värejä. Piti olla speksit ja ehdottomasti piti olla sävy sävyyn takin kanssa.

Hipelöin, laitoin takaisin rekkiin, kohottelin kulmakarvojani (ei muuten kantsis, ihan tajuttomat rypyt otsassa), menin kotiin, googlasin. Hipelöin taas, tiukkasin myyjältä onko oikeasti hyvät, väri täydellinen, ale -50%.  Kaupat tuli.

Meille muutti siis Tähti Jonathanit, joista en ole ihan rehellisesti ollut aiemmin järin innostunut. Tämä on kuitenkin ollut vain oma moukkamainen fiilis, eikä ole perustunut empiriaan. Google kyllä kertoo monenlaisista kokemuksista, joten nähtäväksi jää minkälaiset nämä ovat käytössä.

Otin koon 116 cm (lapsi n. 108 cm) ensi talvea silmällä pitäen, eikä lapsi ollut ostoksilla mukana, niin ei tullut sovitettua. Mallasin Reiman vyötäröhousujen kanssa ja saman mittainen oli haara-lahje. Housut vaikuttivat tosi leveiltä, mutta sekään mitta ei ollut Reiman vastaavia yhtään leveämpi. Oppitunti äidille: pillihousut ovat erikseen.

Toppiksia kotona sovitettaessa todettiin, että olkalenksuja täytyy justeerata, sillä vaikka ne oli säädetty pienimmälle, ne silti putosivat olkapäiltä. Hain siltä istumalta singerin ja silmäilin, miten hommasta selviän tuhoamatta koko housuja. Mieskin huuti olkkarista kannustavasti, että tiedänkö varmasti mitä teen. No tiedänkö? Saletisti en, mutta teen. Kuin valekirurgi konsanaan, leikkasin noin viisi senttiä kuminauhaa pois molemmista lenksuista ja surauttelin koneella ne ihan samanlaisiksi kuin lähtötilanteessa. Tavoitteena oli hyvä lopputulos, mutta priimaa pukkasi. Eheh. 

Toppikset ovat hiukan reilut, mutta ehdottomasti jo pidettävät. Mini Rodinin haalari on saanut tämän viikon huilia rekissä, vaikka olen tarjonnut sitä päiväkotiin puettavaksi. Neljävuotias tykkää housuistaan itse tosi paljon. Olen suorastaan yllättynyt, koska värihän ei ole vaaleanpunkku eikä pinkki, vaan tummanharmaa, joka natsaa täy-del-li-sesti sydäntakin resoreihin - kuten pitikin. Housujen speksit lupaa samat kuin ReimaTec eli kymppitonni on kaikkea hyvää. 

Yksi vaaranpaikka oli kuitenkin lähellä, kun lapsi tavasi toppiksista, että Joo-na-t-h-an. JOONATAN?! Lukeeko tässä äiti oikeesti Joonatan? Tulkitsin lapsen kasvoilta järkytyksen ja epäuskon ja sanoin salamana, että no ei höpsö, siinä lukee Tso-nätän - se on kulta englantia, ei tarvitse enää sovitella, mene vaan leikkimään. Huh. Täpärällä oli.  

Odotellahan siis lisää käyttökokemuksia. Hintaa toppiksille alen jälkeen jäi 20 e. Viikon käytön jälkeen ja märässä lumessa peuhaamisen jälkeen, ei ole muuta mainittavaa kuin, että taisipa olla loistodiili. 

P.S. Hahhah, arvasin, että sinäkin huokailija luit loppuun saakka! Pus! :D