lauantai 16. helmikuuta 2013

Siitä nukuttamisesta

Reilu parikuukautisena oli jo havaittavissa pientä kipakkuutta.

Yksivuotiaan nukkumaanmeno noudattaa pitkälti alla kuvattua.

Hampaidenpesu: huutoa, raivoa, itkua, lapsen huitovien käsien ja raivoavan lapsen kurissapitäminen. Äiti hokee: hampaat pestään kyllä, hampaat pestään kyllä. Ja kas, hampaat tuli pestyä.

Itkusta ja huutamisesta kirjavat kasvot ja - kuin napista rauhoittunut lapsi siirtyy makkariin. Parisänkyyn. Joka ilta pohdin pitäisikö pinnis purkaa, koska siinä ei kuopus ole nukkunut yhtään yötä, eikä päivää. En pura, ja pohdin samaa seuraavana iltana. Pinnis toimii nimittäin myös kopparina, jos lapsi sattuisi putoamaan sängystä (toim. huom. lapsi on pudonnut sängystä, mutta toiselle puolelle).

Sitten alkaa se vuoropuhelu, joka jossain kohtaa muuttuu monologiksi:
Äiti: No niin, ruvetaanpas pötköttelemään, hyvää yötä. Lapsi kaatuu halaamaan äitiä ja äiti hetken kuvittelee, että tämäpä sujui helposti. Lapsi nousee välittömästi ylös ja yleensä seisomaan sängylle.
Lapsi: Pomppii. Lapsi joustaa polvista ja äiti nykäisee lapsen istumaan sängylle. 
Äiti: Ei pompi. Nyt nukutaan.
Lapsi: Äiti, isi, papu (=pupu).
Äiti: Nyt nukutaan.
Lapsi: Äiti, isi, papu, maami (=maito), pötköttää.

Äiti ei sano mitään, näyttelee nukkuvaa. Lapsi kierähtää viereen ja alkaa sormilla painella silmiä, nenää ja huulia ja yrittää kaivautua ed.mainittuihin. Tosi epämiellyttävää - voin kertoa, koska vaikka kynsiä kuinka leikkaisi, ne ovat aina terävät ja terävä kynsi ikenessä ei ole kiva.

Äiti heilauttaa päätään ja yrittää peittää kasvonsa. Ja hermot meni. Riippuen illasta, lapsi potkii, itkee, huutaa, lopulta oksentaa. Joskus ei tarvitse mennä ihan näin pitkälle. Tilanteen rauhoituttua lapsi pötkähtää viereeni ihan muina naisina, ja puristaa hiuksiani pieneen nyrkkiinsä ja alkaa vetämään hiuksia irti. To-si ärsyttävää. Riippuen juuri päättyneiden raivareiden tasosta, annan lapsen kiskoa hiuksiani tai sitten varovaisesti irroitan pienen käden irti. Tästä tosin mennään ojasta allikoon, ja seuraa yleensä jälleen raivarit. Mikäli tämän yli päästiin ilman suurta pettymystä, lapsi nousee istumaan.

Lapsi: Äiti, isi, papu.
Äiti ei sano mitään, näyttelee nukkuvaa.
Lapsi: Maami. Koija. Mennään. Tit-tit-taa. TAA!
Äiti ei sano mitään, näyttelee nukkuvaa.
Lapsi: Kiija, Kiija - ja nousee seisomaan tavoitellen satukirjaa. 
Äiti pysäyttää vaeltelijan ja sanoo napakasti: Nyt ei enää kirjaa, nyt NUKUTAAN. 

Lapsi suuttuu. Seuraa painia ja tutti lentää yleensä todella hankalaan paikkaan - pinniksen alle tai pysyy kadoksissa aamuun saakka (mikä niissäkin on, että niitä ei ikinä ole käsillä, vaikka omistaisi tsiljardi tuttia). Lapsen rauhoituttua, hän pötkähtää jälleen äidin viereen. Äiti yrittää olla liikkumatta, silmien räpsäyttämättä pitäminen on haastavaa, mutta se kannattaa. Joskus myös hengittämättä oleminen. Rauhalliset pranayamat eivät tähän lapseen vaikuta kuin ärsyttävästi.

Kaikesta huolimatta, ja kaiken jälkeen, lapsi nukahtaa.

22 kommenttia:

Jennijee kirjoitti...

Huoh, aika rankkaa! Tiedätkö onko sun tai miehen lapsuudessa ollut vastaavaa iltahulinointia?

Täällä yksivuotias heräilee noin tunnin välein karjumaan JÄRKYTTÄVÄN KOVALLA ÄÄNELLÄ. Muistelen, että esikoisen kanssa iltanukutukset ja yöt rauhoittui heti tuossa kahden vuoden iässä. Omat vanhempani joskus sivulauseessa kommentoivat, että mä olin ollut painajaislapsi kaksivuotiaaksi asti (siis öisin). Ehkä he eivät käyttäneet niitä sanoja, mutta uskon että siltä on tuntunut. Voipi olla sukuvika tuokin.

Jaxuja!

Ripu kirjoitti...

Jennijee: Kiitti! :) Siis ihmeellistä kyllä, olen yleensä itse rauhallinen näissä nukutustilanteissa, mikä ei siis ole laisinkaan ominaista minulle. Päivisin, kun kieltäytyminen vaatteista alkaa, ja just tietty silloin, kun on kiire päiväkotiin tai ainainen kiire muuten vaan, niin usein ärähdän fiksusti, että oo sitten ilman, mutta sehän vaan pahentaa tilannetta. Luonnollisesti.

Sukuviasta vielä: Sen täytyy olla tuo Mies, koska mähän olen ollut aivan täydellinen lapsi. :) Hehhe. Jostain syystä Mies tänään kohotteli kulmiaan ja viittilöi suuntani kysyen, keneenkähän tuo lapsi on tullut. Kysyykin vielä.

Ripu kirjoitti...

Niin ja Jennijee siis JAXUJA sulle - tunnin välein?? OMG.

Kati (Ei ihan vielä) kirjoitti...

Tuollaistako se oli? (Oli se) Onneksi siitä on jo pitkä aika :D Tsemppiä!

annna kirjoitti...

I feel you! Se kynnen terävä kulma siellä ikenessä! Tai silmässä. Tai sieraimen sisäpinnalla. Tai tississä. Mistä se johtuu että kun imetään toisesta tissistä pisää kynsillä nyplätä sitä toista??? Mun on niiiiin päästävä eroon imetyksestä, mutta miten!?

Laura kirjoitti...

Tsemppiä ! Mua vähän nauratti toi teksti, vaikka ei ois ehkä saanu :D

Ripu kirjoitti...

Kati: Kiitos, ei esikoisen kanssa ollut. Tai ehkä oli. Mitä siitä ajasta ja muistoista sanottiinkaan? ;)

Annna: Se loppuu siten, että tarjoat mukista maitoa etkä rinnasta. Tsemppiä!

Laura: Nauratti? Ootko ottanut tämän päivän tabletit? No eikä. Hyvä, jos nauratti, minäkin nimittäin yritän pitää huumoria yllä, vaikka mieli tekisi välillä vaan karjua takaisin. Sitä paitsi noita raivareita on nyt niin monta päivässä, että ihan harmittaa pienen puolesta, kun ei osaa oikein säädellä vielä niin harmin tunteita, vaan heti menee punaiselle.

Jennijee kirjoitti...

En aina katso kelloa, ehkä liioittelin. Saattaa yöhön tulla yksi tai jopa kaksi kahden tunnin pätkääkin. Mutta joo, alkaa olla vahvat OMG-ding-dong -fiilikset.

zirk kirjoitti...

Hittolainen, rankkaakin on. Jaksamista. <3

Maagi kirjoitti...

Voi itkulainen! Meillä tuo nuorempi oli yksivuotiaana sellainen nukkuja, että 8-12 kertaa yössä heräsi, huusi, sai maitoa,nukahti ( vain jos oli saanut sen maitohuikan) ja odotti kun äiti oli nukahtanut aloittaakseen saman touhun. Marraskuun lopussa täytti vuoden ja homma vaan villiintyi kunnes äiti teki uuden vuoden lupauksen itselleen- unikoulu kotona olkoon homman nimi. Ekan yön lapsi karjui ja raivosi niin että oksat pois, pidin sylissä mutta maitoa ei enää tullut, vesihuikka vain. Toinen yö oli jo puolet vähemmällä huudolla ja kolmas jo nukuttiin. Paitsi äiti, joka vaelsi lapsen sängyn vierellä tarkistamassa että MIKÄ ON! Auttaiskohan teillä hei mitään jos isosisko nukkuis samassa huoneessa tai siis siskokset nukkuis samassa huoneessa? Ajattelin vaan. Että kun tää on neljäs nukkumatapaus ( kun lasketaan nääkin siskonlapset JA sisko tekis pari asiaa nyt eri tavalla kuin silloin kun lapset ihan pieniä) niin entäs jos jättäis sen nukuttamisvaiheen pois. Eli tytöt menis neljävuotiaan huoneeseen ja esim äänikasetti kertois sadun- siinähän voi olla vanhempi mukana ja sit kun satu loppunut toivotellaan hyvät yöt ja vanhempi poistuu huoneesta. Seurais jonkin aikaa sitä ylösnousua jne mutta lopulta untakin esim lattialla patjalla. Voisiko kokeilla? Meidän nyt 6-v oli kolmevuotiaana niin päättäväinen tyttö että hän kun sanoi illalla että en nuku, niin saattoi kello olla 12 tai jotain ja sängyssä silmät pyöreenä sanoo, että ei nukuta eikä ollut päiväunista kiinni. Ja minä oon siis ihan varma, että Miehen suvusta tää on perua, ei meidän perheessä tällaista ollut, ei ei. Tsemppiä!

Ripu kirjoitti...

Jennijee: Ding Dong vaan! :) Eikä kannata jatkossakaan sitä kelloa katsoa. Voieivoieivoieivoiei.

Zirk: Kiitos, mutta onneksi tämä ilta oli taas huomattavasti helpompi. Puhetta tulee niin paljon yksivuotiaalta, että sekin varmaan sotkee noita tunne-elämän säätelyitä ja nukkumaanmenoa. Tai mikä sitten lie.

Maagi: Kiitos, viisaita ajatuksia. Harkitaan, mutta äiti itse ei ehkä vielä malta luopua unikaverista, etenkin kun yöt sujuvat ihan hyvin (tätä ei pitäisi tähän kirjoittaa). Nukuttaminen on nykyään yleensä ihan iisiä, nyt vaan tuo termostaatti vähän reistailee, jos äiti ei jaksa toteuttaa toiveita. Peitto. E-ei. Tutti. Kiija. Papu. Äiti. Putu (=pusu) Mennään. On se vaan semmoinen ihana höpöttelijä.

Muistan kyllä nuo kuusivuotiaan nukuttamiset vauvana. Huhhuh. Just ukki, siis meidän isä, muuten sanoi, että ei muista minkäänlaista vaikeutta meidän lapsuudesta. HAH! Ihan paras isä!

Anonyymi kirjoitti...

Puhutko siiitä samasta taaperosta, joka huutaa: "pusu, pusu, pusu"...


Teillä taitaa asua Mr (Dr?, en muista) Jekyll & Hyde

OP

Ripu kirjoitti...

OP: Sama ihana huutajahan se on kyseessä.

Huomasin muuten, miten huolettomasti totesin edeltävään kommentiin, että njää, nyt menee ihan mukavasti - kiitos tämän illan rauhallisen nukutushetken. :)

Maagi kirjoitti...

Heh, tuo isän asenne on ihan huippu! Nimittäin hyvällä ASENTEELLA asiat muistetaan juuri noin, ei yövalvomisia eikä (tämän hän sanoi minulle) minkäänlaisia murrosiän hankaluuksia, kummallakaan meistä. Ja samainen isä on ihan oikeasti onnellinen ihanista lapsistaan. Ihan en ole sataprosenttisen varma voimmeko ihan kaikesta tuuletella ja sitä tukee vielä mieheni muistelut lastemme nukkumisista vauvana: molemmat nukkuivat tosi hyvin. Että niin. Mutta uskon kyllä että MEIDÄN Isä varmaan muistaa asiat oikein.ni.

Maagi kirjoitti...

Ja vielä, nää kummalliset ajat kirjoitella kommentteja johtuu mun työajoista. Lueskelen siskon blogia kävellessäni töihin ja kommentit kirjoitan siinä samalla. Että sori vaan kirjoitusvirheistä, yritäpä itse kirjoittaa kävellessä ��

Anonyymi kirjoitti...

Maagi, voisitko opettaa taitosi kirjoittaa kävellessäsi minullekin?
Tarvitsen sitä useamman deadlinen iskiessä päälle yhtä aikaa. OP

Maagi kirjoitti...

Heh, kiitos anonyymi! En ihan varmasti ylpeile tuolla kävellessä kirjoittamisella, se kun on vähän turhaa 'monitaitoisuutta', pitäisi kävellessä keskittyä luonnon ihailuun jne. Nytkin töissä kiire aamu mut kyllä siskon blogia ehtii vilkuilla...

Ripu kirjoitti...

OP: Tuo Maagi ON monitalentti. Varmasti katsoi myös sitä luontoa samalla kun kommentoi blogia, trust me. <3

Kirsi kirjoitti...

Ekaa lasta piti nukuttaa viisi vuotiaaksi asti, parisängyssä ja myöhemmin omassa sängyssä. Virheistään viisastuneena nyt yksivuotias jää itse nukahtamaan pinnasänkyyn. Isä kämppäkaverinaan nukkuu koko yön putkeen eikä huutele maitoa niinkuin silloin kun itse nukuin samassa huoneessa. Kohta olis tarkoitus lopettaa iltaimetyskin, saa nähdä miten se muuttaa tilannetta.

Ripu kirjoitti...

Kirsi: Viisas nainen olet. Meilläkin unikoulun aikoihin Mies nukkui ihan hyvin kuopuksen kanssa, muuta pari yöherätystä oli kolmen viikon jälkeen Miehelle kuitenkin liikaa. Monella (ei kaikilla) se imetyksen kokonaan lopettaminen korjaa ihmeellisesti ne rikkonaiset yöunet, kuten meille kävi.

Kirsi kirjoitti...

Siperia opettaa;) Se nukutustouhu kun oli todellakin ärsyttävää! Lopetin tytön (1v2kk) imetyksen kolme päivää sitten ja kaikki sujuu hyvin. Toistaiseksi:)

Ripu kirjoitti...

Kirsi: Jee, mahtavaa kuulla!!!