sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Litsis lätsis laskiaista

Hillolla vai mantelilla?

Siinä se taas viikonloppu mennä hujahti. Tänään oli laskiainenkin, sää tosin oli niin kurainen, että neljävuotias lähti isänsä kanssa uimahalliin, ja me yksivuotiaan kanssa touhuttiin pääasiassa kotona. Laskiaispullat sentään herkuttelimme, vaikka pulkkamäet jäikin väliin. Piipahdimme vähän ulkona tsekkaamassa, olisiko koiria päiväkävelyllä. Yksivuotias ilahtuu aina nähdessään koiria niin, että nauraa kovaan ääneen rattaistaan. Kumisaappaat olivat muuten ensimmäistä kertaa tänä vuonna käytössä, ja on vähän tuntuma, etteivät olleet viimeistä.



Eilen karkasin ilman lapsia jo aamupäivällä moikkaamaan ihanaa ystävää. Meidän piti mennä Raflaan maistamaan lohta lime-chilissä, mutta se kehveli aukesi vasta iltapäivällä. Ensi kerralla sitten. Hurjan kivaa oli silti nähdä ja saada ihana tekosyy syödä pain au-chocolat. Hihi.

Kotiinhan ei voinut palata ilman tuliaisia, kun oli ihan yksin kuljeskellut kaupungilla. Neljävuotias oli useaan kertaan, ja jo merkittävän aikaa (suom. kauan) huokaillut sellaisen kattoverhon perään, jonka minä olin aina ikävästi torpannut ajatellen, että ei todellakaan tule sellaista huntua meille. HM:n kotiosastolla kuitenkin näytti olevan yksi sellainen alekorissa ja tiesin, etten vaan voi jättää sitä siihen.

Kotiin tultuani jaoin tuliaiset - Miehelle Fiskarsin veitsenteroittaja (joo kiitti, tosi kiva. - No kiva ja kiva, tarpeellinen ainakin - keittiössä) ja neljävuotiaalle se verho. Yksivuotias sai suukon. Voi raukkaa.

Neljävuotias haukkoi henkeään onnesta. Hän vaihtoi heti prinsessavaatteet päällensä, pyysi isäänsä kiinnittämään verhon kattoon. Saanen ihmetellä, miten tuo lapsi edelleen pyytää isäänsä näihin teknisiin askareihin, se on nimittäin allekirjoittanut, joka tässä huushollissa vasaroi, poraa, vaihtaa sulakkeet ja lamput. EDIT: Niin ja teroittaa veitset. Olen jo pitkään kaivannut tuota teroittajaa, ja olin iloinen, että muistin sen tällä kertaa jo kaupassa, enkä vasta kotona. Se oli siis äiti, joka tällä kertaa nopeasti vain napsautti verhon kiinni verhokiskoon (mikä luovuus minussa asuukaan), sillä toiveena on, että sen saa siitä myös tarvittaessa helposti pois.  

Kun isosiskon valvova silmä vältti...

Yksivuotiashan ei tietenkään olisi saanut nousta sänkyyn lainkaan. Prinsessa huuteli verhonsa takaa käsiään pari kertaa läpsäyttämällä, että tuokaa lukemista, tuokaa syömistä, tuokaa juomista, tulkaa ihan vaan katsomaan, miten prinsessa siellä istuu. Neiti viihtyi sängyllään tuntitolkulla. Kiitos tuon kankaan kaistaleen.



Tänään sai jo yksivuotiaskin kokeilla prinsessan elämää - neljävuotiaan ollessa uimassa. Myös neljävuotias oli myötämielinen iltapäivällä yhteisleikeille, mikäli yksivuotias pukeutuu mekkoon, ja mieluiten linnanneidon hattuun. Isosisko haki jostain viime kesäisen mekon pikkusiskolle puettavaksi, jotta leikit voisivat alkaa. Yksivuotias pisti hieman hanttiin, mutta alistui mekolle viimein, ja siellä ne sitten istuivat. Molemmat prinsessat. 









P.S. Tämän onnen hinta oli muuten viisi euroa. Tämä sijoitus on kasvattanut arvoaan jo vähintäänkin kymmenkertaisesti. Hahhaa!

10 kommenttia:

Pepi kirjoitti...

On ne ihania !
Rinsessat :D

Ripu kirjoitti...

Pepi: Kiitos, on ne. <3

zirk kirjoitti...

Voi lasten ilo! <3 ja sisaruus! <3
helpolla ne onnellisiksi tekee.

meidän isot pojat teki tänään konehommia niin kivasti yhteen, että: kaksveekin puhui tietävästi apukukkitta (apukuskista) ja kakesta ja vinttaamisesta, kun kake oli jäänyt utiin, niin isoveli tuli fendillä vinssaamaan jumiin jääneen apukuskin. <3
Myin vauvalelut kirpparilla, kun kasikuinenkin on jo ihan konemiehiä, ajelee vaan new hollannilla ja järsii tuplarenkaita, eikä mitään tyhmiä vauvaleluja.

Ripu kirjoitti...

Zirk: Eikä! Insinöörejä tulee niistä veljeksistä. Toivo ei vielä ole mitään konemiehiä, vaan ihan vauva! Pidäkin se semmoisena. Mä en kestä muuten! :) Myit vauvalelut... Mur. Eikun onnee vaan oikeasti, meillä vielä pohditaan, vieläkö tuo yksivuotias lukee pehmokirjoja, mutta ei kait niitä nyt missään raaski myydä. :S Nimim. Hukumme vauvaleluihin.

zirk kirjoitti...

eeehhehe: meillä leluja ei kerätä iltaisin (paitsi jos mies haluaa), leikitään keittiössä ja olkkarissa (se on luonnollinen paikka) mutta liikoja leluja en kestä, ehkä juuri näistä syistä. en oo ikinä ollu oikein ihastunut vauvaleluihin, kun kuka niillä leikkii? ei vauvat ainaskaa. Pikkukirjat kyllä pidin vielä. ja onhan se kiva, että joka pojalla on oma traktori. Ja jos Toivo haluaa jotain muuta, saa hän varmasti sen (paitsi kissanhiekkalaatikon lapion).
insinöörejä ja prinsessoja! Niitä meidän lapsista tulee. Ei paha.
Johannes kyllä haaveili ennemmin ostavansa loka-auton ja jätevedenpuhdistamon. saa mun siunauksen sille, koska p*skahan ei lopu, vaikka suhdanteet muuttuu. oikeasti aika hemmetin hyvä haaveammatti.
meillä kävi myös viime kesänä nuohooja, joka puhkui innosta ollessaan nyt nuohooja haaveiltuaan siitä koko ikänsä. ihanaa innostusta!
no mutta, nyt oikeesti! meen nukkumaan täältä jaarittelemasta. :D

Ripu kirjoitti...

Zirk: Johannes on viisas. Siunaus myös täältä näille unelma-ammateille. Kyllä ne lapset tietää. Toivo pois sieltä kissanhiekkalaatikolta! :)

Anonyymi kirjoitti...

Ripu, onks toi sellainen hyttysverho? Minä olen AINA haaveillut sellaisesta. Ainakin maalla asuessa sellaisen tarve on vielä AKUUTTI.

Sniff, mulla ei ole tallella yhtään vauvalelua, mutta ei kait niitä sairaalalapsilla paljon olekaan?
OP

Ripu kirjoitti...

OP: Neljävuotias sanoisi kimeällä äänellä: "HYTTYSVERKKOKO? No ei todella, se on prinsessan harsoverho." Äiti kommentoi, että kaipa se menisi hyttysverkkonakin vallan mainiosti.

Voihan pöh, jos ei ole jäänyt yhtään lelua jemmaan. Meillä on jokunen lapsuudenkodissa tallessa, pitäisi käydäkin valkkaamassa jokunen aarre tänne - as if, täällä jo ei tätä kamaa ole. Huokaus.

teja82 kirjoitti...

lahkeet saappaiden päällä olis paremman näköinen...

Riikka kirjoitti...

Teja 82: Heh. Verkkarin lahkeet kumisaappaiden päällä. Mä en ihan näe sitä, ja jotenkin tuo kumisaappaiden perimmäinen tarkoitus pitää kuivana vähän tuolloin katoaisi, mutta makuasioitahan nämä. :)