Kuumetta!
Mini Rodini kuumeen vallatessa talon, tuli kaverina myös ihan perinteinen kuume. Pieneen yksivuotiaaseen. Viime yönä herättiin nollaneljäjotain ja mittari näytti 39,2. Pientä pelotti kovasti katossa näkyvät varjot eikä hän uskaltanut edes kurkistaa äidin kainalosta. Haettiin kuitenkin Panadolia apuun, ja neiti olikin sen jälkeen valmis leikkeihin. Äiti ei ihan olisi ollut, mutta tunnin verran keskustelimme makkarissa, miksi ei vielä ihan viititä nousta. Lapsi hoki mennään, mennään, mennään, mennään, mennään. Äiti puolestaan taputti tyynyä, johon lapsi sanoi tomerasti lukuisia kertoja ei pötköttää, kunnes kuume kuitenkin taivutti pienen ihanan vielä unille.
Päivä onkin mennyt siinä kuumeessa, joka alimmillaan kävi tänään lukemissa 38,6. Liekö kyseessä monella kiertänyt ärhäkkä virustauti vai vauvarokko, perhaps? Toivottavasti pian helpottaa, lapselle ei nimittäin maistu juuri mikään. Siinä kohtaa, kun muumikekseille puisteltiin päätä, tajusin, että nyt ollaan oikeasti kipeinä.
Olen lääkinnyt lasta myös Buranalla, mutta tätä ei mene enää sen ekan kerran jälkeen alas, sillä tämä lääke maistuu ihan lääkkeeltä - toisin kuin tämä kaverinsa oraalisuspensio Panadol. Molemmat lapset viittilöivät usein tätä lääkepulloa kohti, vaikkeivat olisi pätkääkään sairaana. Se vaan on niin hyvää. Sitten, kun lääkettä annetaan ihan kipuun, niin molemmat hihkuvat ja pomppivat tasajalkaa. Ei terve.
Minua on tänään hymyilyttänyt lukuisiin blogeihin ilmaantuneet pääosin keltaiset, myös parit Jaguar Pico-takit puettuna lasten päälle. Äitit kommentoivat kilpaa, että ihana, ihana! Ei terve. Pitäisiköhän äitienkin laittaa reseptinsä kuntoon? Hahhahhahhah - se oli herra Mini Rodinin hohotusnaurua matkalla pankkiin. Ka-ching!
Siinä se pieni kuumepotilas mannekeeraa Ruotsin paketista löytyneitä ihanuuksia. Raukka-pieni. Kuumetta on niin, että hyvä, kun pystyssä pysyy, onneksi on tuo pöytä tuossa tukena. Vitsi, vitsi. Takkiin olisi sopinut aika kivasti myös tummansininen beanie, mutta minusta tuo pinkki tekee kokonaisuudesta todellisen herkun.
Täytyy myös hyvissä ajoin alleviivata, että luen täysin itseni tuohon seonneeseen äitiporukkaan, jos joku ihmetteli. En ollut tosissani. Pico on yhtäkuin Pyhä. Aiheesta ei luvassa enempää vitsejä. Heko heko. Ei naurata.
Päivä onkin mennyt siinä kuumeessa, joka alimmillaan kävi tänään lukemissa 38,6. Liekö kyseessä monella kiertänyt ärhäkkä virustauti vai vauvarokko, perhaps? Toivottavasti pian helpottaa, lapselle ei nimittäin maistu juuri mikään. Siinä kohtaa, kun muumikekseille puisteltiin päätä, tajusin, että nyt ollaan oikeasti kipeinä.
Olen lääkinnyt lasta myös Buranalla, mutta tätä ei mene enää sen ekan kerran jälkeen alas, sillä tämä lääke maistuu ihan lääkkeeltä - toisin kuin tämä kaverinsa oraalisuspensio Panadol. Molemmat lapset viittilöivät usein tätä lääkepulloa kohti, vaikkeivat olisi pätkääkään sairaana. Se vaan on niin hyvää. Sitten, kun lääkettä annetaan ihan kipuun, niin molemmat hihkuvat ja pomppivat tasajalkaa. Ei terve.
Minua on tänään hymyilyttänyt lukuisiin blogeihin ilmaantuneet pääosin keltaiset, myös parit Jaguar Pico-takit puettuna lasten päälle. Äitit kommentoivat kilpaa, että ihana, ihana! Ei terve. Pitäisiköhän äitienkin laittaa reseptinsä kuntoon? Hahhahhahhah - se oli herra Mini Rodinin hohotusnaurua matkalla pankkiin. Ka-ching!
Siinä se pieni kuumepotilas mannekeeraa Ruotsin paketista löytyneitä ihanuuksia. Raukka-pieni. Kuumetta on niin, että hyvä, kun pystyssä pysyy, onneksi on tuo pöytä tuossa tukena. Vitsi, vitsi. Takkiin olisi sopinut aika kivasti myös tummansininen beanie, mutta minusta tuo pinkki tekee kokonaisuudesta todellisen herkun.
Täytyy myös hyvissä ajoin alleviivata, että luen täysin itseni tuohon seonneeseen äitiporukkaan, jos joku ihmetteli. En ollut tosissani. Pico on yhtäkuin Pyhä. Aiheesta ei luvassa enempää vitsejä. Heko heko. Ei naurata.
