Mörkö se lähtee (luku)piiriin

En voinut olla laittamatta Riku Korhosia ja Anna-Leena Härkösiä samaan pinoon. Pus.

Meillä on paljon kirjoja, mutta ei kai kirjoja voi olla liian paljon? Viime aikoina, oikeammin viime vuosina niitä ei ole tullut kovinkaan montaa luettua. Miten aloittaa kirjan lukeminen, kun ei saa lehteäkään luettua kunnolla? No ei mitenkään. Tuntuu, että kirjalle tulee antaa aikaa ja kunnioitusta, ei sitä niin vaan aloiteta ja jätetä kesken. Lukuharrastushan sinänsä ei ole jäänyt, kirjat ovat vaan vaihtuneet blogeihin. Päätin kuitenkin alkaa tasapainotella näiden kahden lukuharrastuksen kanssa.

Kirjahylly tai meidän monet hyllyköt (mi-nä-NIIN-ha-lu-an-Lun-di-an!) pursuilevat kirjoja ja  hyllyjen yläreunaan tungettuja papereita ja piirrustuksia, jotka ovat tärkeitä, ja vain hetkellisesti (yeah right) aseteltu kirjojen päälle. Olen noin kahdeksan vuotta tuskaillut, että tarvitsemme kunnollisen kirjahyllyn, ja koska tämä ei ole toteutunut, niin kirjahylly on kuin pommi. To do: ylimääräiset ja turhat kirjat (puolustus: liittyi johonkin oppimistehtävään) divariin tai mihin vaan. Onko pakko säilyttää joitakin bridgetjonespokkareita (on, koska ne on ostettu Camdenista ja niin samaistuin tuolloin päähenkilöön. Kirja on sitäpaitsi alkuperäiskielinen).

Ei joulua ilman Kinsellaa. :)

Eilen vihdoin astelin kirjojen eteen ja hylly kerrallaan aloin järjestelemään. Imuroin ja pyyhin pölyjä kirjojen päältä ja hyllyiltä. Hyvä, hyvä. Pidin kirjoja käsissäni, muistelin keneltä olin ne saanut (kiitos!), ja mikä joulu tai synttäri tai nimmari tai mikä vaan tsemppaus/kiva ajatus oli ollut kyseessä. Kirja on niin loistava lahja. Ihan vauvasta vaariin, paitsi en tiedä ymmärsikö appiukko idean saatuaan minulta Kyrön Miniän. En varmaan itsekään ymmärtänyt. Anoppi oli sentään tykännyt, ja saivatkin joulupukin konttiin sitten myös sen Ruskeankastikkeen. Sanomattakin selvää, että meiltä meni heille myös se eka Mielensäpahoittaja. Järjestyshommissa huomasin muuten, että anoppi on jättänyt palauttamatta vähintäänkin neljä Mma Ramotswea. Hyvää hyvyyttäni olen antanut aina matkalukemiseksi. 

En ole uskaltanut lukea kaikkia, kun aloin näkemään painajaisia.

Järjestelytoimet venyivät, koska jäin pitelemään kirjoja käsiini ja vaivihkaa kääntelemään sivuja. Päästessäni vihdoin valokuvahyllyn kohdalle, aloin huokaillen kääntelemään albumeja, joissa oli kuvia lähes kymmenen vuoden takaa. Huokailujen lomassa päätin, että on tilattava reilun vuoden ajalta printit. Pian. Se se on nopeeta hommaa, permele. Silti se on tehtävä, koska kuvat albumeissa ovat ihanaa katseltavaa sekä tietysti yksi what a mum's gotta do, mum's gotta do -jutuista. Printtien tilaaminenhan ei tarkoita sitä, että ne ovat siellä albumissa. Alahyllyllä säilytettiin myös perheemme seurapelejä, joita ei ole ainakaan viiteen vuoteen pelattu (esikoisen ikä): kolme Trivial Pursuittia (erilaiset), Rappakalja (saatu lahjaksi, ei koskaan pelattu) ja Scrabble (anopin kanssa pelattu - vieläpä kahdesti). Pelit siirtyivät eteisen kaappien päälle odottamaan seuraavaa siirtoa. 

Elämänhallinta- ja lastenhoito-oppaat siirtyivät takariviin eli eturivin kirjojen taakse. Anna Wahlgren ei ole nykyään kovinkaan hyvässä valossa (kiitos tyttärensä traumaattisten lapsuusmuistojen), eikä sitä tullut esikoisenkaan aikaan paljon luettua. Luin useimmiten jälkeenpäin kuvaukset, millainen Wahlgrenin kahdeksankuukautta vanha oli, ja huomasin meidän olevan huomattavasti kehittyneempi. Hehhe. Wahlgrenin unikoulua muistaakseni kokeilin neljä vuotta sitten - illan.

Koiranpennun valintaopas = elämänhallintaopas

Kirjahyllystä puuttuu Kettu ja Oksanen - tämä hävettää ja pyydän anteeksi junttiuttani, mutta en ole yksinkertaisesti jaksanut perehtyä siihen ankeuteen ja muihin ahdinkoihin Virossa viimeisen parin vuoden aikana. Saako puoli pistettä, että olen ostanut Puhdistuksen lahjaksi? Ketun Kätilön lukematta jättämisestä saa ampua. Tai älkää.

Ensi viikolla ilmestyy toisen Katjan - sen nallekarhu Kallosen Askon - Kallion Säkenöivät hetket, jolla olisi hyvä herätellä tätä kirjaharrastusta. Siitä siirtyy pikkuhiljaa vaativimpiin teoksiin. Katja Ketultakin tulee uusi teos - Jäänsärkijä. Varmaan jotain optimistisesti viiden vuoden kuluessa Sofinkin lentävät kyyhkyset ja ehkä se Puhdistuskin on tullut luettua. Leffaa ei lasketa, enkä sitä aiokaan katsoa. Eihän se saanut edes yhtään patsasta. 

Aloitetaanko yhteinen lukupiiri?