keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Räyhähenki re-visited

Apua, mikä yö. Kello 04.10 yksivuotias sai totaaliraivot. En tiedä onko nämä niitä yöllisiä kauhukohtauksia vai ihan vaan yleistä raivoa, mutta ei mitään rajaa. Minä en saanut lasta  rauhoittumaan, vaikka olin poikkeuksellisesti todella rauhallinen itse. Samanlainen riehumishuuto-oksennuskohtaus tapahtui aiemmin illalla, kun lähdimme kavereilta kotiin.  

Mies nappasi vajaan vartin huutamisen jälkeen lapsen kainaloonsa ja lähti olkkariin lukemaan koirakirjaa. Kohta lapsi jo naureskelikin ja haukkui koirakirjalle iloisena, ja palasi viereeni nukkumaan. Ihan muina naisina.


Sitten se juo äitille tarkoitetut vitamiinijuomat ja ei puhettakaan, että jakaisimme pullon. En uskalla ottaa ominpäin, kun ei tiedä, mitä siitä seuraa. Tää peli on hävitty. Epistä.
 
Löytyykö muilta raivoavia lapsia?

P.S. Pakko vinkata muuten noista Gummies-farkkuhaalareista, näyttävät olevan alessa, enkä voi edelleenkään kuin suositella. Ihanan pehmeää matskua ja supersupersöpöt päällä. Niin, mites - onko sitä yöraivoa muualla?

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

ihanaa, siis tämä vertaistuki. rakkaan tyttäreni itkuraivarioksentamiset loppuivat siinä vaiheessa, kun tuli ikää. tarpeeksi. eli noin 3-vuotiaana sanoin napakasti kohtauksen alkaessa, että "älä edes mieti oksentamista".

ja sanoin sen kaikella rakkaudella. ei ole kiva, kun lapsi oksentaa raivosta korvalääkärissä, verikokeita ottaessa, äidin lähtiessä "omalle ajalle".

sitä odotellessa osta tuplamehut.

rouva koo

*Laura* kirjoitti...

Oih, mikä temperamentti teidän pikkunaisella! Mutta ajattele positiivisesti, häntä ei ainakaan isot pomot jyrää aikuisena... ;)

Meidän kolmevee ja yksvee saavat säännöllisesti käsittämättömiä karjumiskohtauksia, mutta (uskallanko edes myöntää) eivät koskaan yöllä...

Ripu kirjoitti...

Ihana Rouva Koo: Kiitos tästä. Olen aina pohtinut ovatko ne vain meidän lapsia, jotka lietsovat itsensä tarpeen tullen oksennusitkuraivoihin. Meillä käytetään tätä älä-itke-enää-kohta-oksennat. Täytyy ajan myötä ottaa käyttöön yksivuotiaalle tuo älä edes mieti.. Hihhi. Voi helkkari, kyllä ne kaikenmaailman temput osaa.

Niin ja pitää mennä noiden mehujenkin kanssa siihen mihin muunkin herkun - jossain verhon takana ne on imeskeltävä. En muistakaan, milloin olisin jotain karkkia syönyt ilman etten olisi nielaissut sitä kokonaisena, kun joku tulee samaan huoneeseen.

Laura: Temperamenttia se sitten varmasti on, sitä löytyy - reilusti. Mahtavat lapset teillä - ovat ymmärtäneet, ettei öisin huudella. P.S. Tutkimusten mukaan nuo yölliset kauhukohtaukset useimmiten alkavat vasta neljävuotiaana, joten toivotaan, ettei niitä tule teille silloinkaan.

Mietittiin tänään Miehen kanssa, että onkohan se ihan normaalia - hehheh. Ei vaan tuo termostaatin säätely vielä oikein pelaa. Luulenkin, että aina, jos lasta kielletään, ei tuo termostaatti pelaa. :S

Anonyymi kirjoitti...

Tuota, kyllä ne lapset on sen verran viisaita, että ihmettelevät sitä, että miksi äiti/täti on verhon takana. Kyllä namut pitää jakaa tasan. OP

Ripu kirjoitti...

OP, OP, OP... Lapsilla on karkkipäivä, äitillä ei. Se siitä. ;)