tiistai 16. lokakuuta 2012

Rutto ja rakko

kuva: täältä

Sitä ollaan palattu arkeen ihan kunnolla ja saatu kokea niitä normilapsiperheen juttuja eli meillä pidetään sairastupaa. Me olemme olleet sikälikin erittäin onnellisia, että lapset ovat olleet sairaina todella harvoin. Ei tartu nuhat eikä muutkaan köhät tai vesirokot, vaikka niitä kuinka päiväkodissa sairastettaisiin. Olen vakuuttunut, että tämä johtuu siitä, että neljävuotias juo Danonen Actimel-purkillisen aamuin illoin. Myös yksivuotias on alkanut harrastamaan tätä samaa, joten Danone, laittakaa niitä meille rekallinen. Kiitos. Sitä lilaa-makua. Oikeasti olen sitä mieltä, että tuossa terveysvaikutuksessa saattaa olla jotain perää.

Lauantaisen fashion show:n päätteeksi yksivuotiaalle nosti korkean kuumeen ja ihottumaa ilmaantui sunnuntaina ympäri kehoa ja erityisesti suun ympärille, joka sitten infektoitui. Äiti-tohtorinna diagnosoi tietävästi vauvarokon, mutta vaippa-alueen ärtyessä erittäin pahannäköiseksi sekä suupielien ihottuman levitessä kyseenalaistin diagnoosini. Kuumetta ei enää eilen ollut, ja päätin illalla, että soitan lääkäriajan aamulla.

Katsoin tänä aamuna kelloa 8.40. Miten voi olla että me nukuttiin niin myöhään? Ei helkkari, ei kai enää mitään aikoja saa eikä saanutkaan, vaan kahvin jälkeen vaelsimme terveyskeskuksen päivystykseen. Sinänsä vaihe1: päätteen takana olevan hoitajan tapaaminen - sujui suht ripeästi, mutta kerrosta ylöspäin terveydenhoitajan ja mahdollisen lääkärin tapaamisen odottamiseen tärväytyi 1,5 tuntia. Tämä johtui siitä, että meidät ja eräs toinen vauvaperhe oli unohdettu jonosta. Siis just meidät. Ei sitä ihme rokua, jolta vuosi verta kädestä ja päästä ja jotain muuta jostain muualta. Just great. En tietenkään ollut ottanut lapsille mitään syötävää mukaan, mutta ihmeen kaupalla laukun uumenista löytyi laku neljävuotiaalle (takuuvanha, koska en tiennyt sen olemassaolosta ja siksi en ollut syönyt sitä itse) ja hedelmäsmoothie yksivuotiaalle (tämä oli eilinen ostos, mutta olin unohtanut sen). Siunaa suurta veskaani, joka piti sisällään todellisia aarteita.

Tapasimme lopulta terkkarin, jonka jälkeen tapasimme miltei heti myös lääkärin. Hiukan huvitti (ei siis kyllä yhtään), kun neljävuotias suuntasi lelukorille, ja lääkäri sanoi hänelle tiukasti, että annapa niiden olla. Whaat? Totesin neljävuotiaalle, että tulee äidin ja siskon viereen, kun ilmeisesti niillä leluilla ei saa leikkiä. Nevertheless, tohtori Tiukkis teki toisenlaisen diagnoosin ihmetellessämme jalkapohjiinkin ja kämmeniin ilmaantuneita näppyjä, joita ei vielä illalla ollut. Se on kuulkaa enterorokko ja pannaan siihen kaupan päälle vielä märkärupi. Voiei! Minä kysyin heti, että missä kohtaa ne kynnet alkavat irtoilla ja T.T katsoi minua kuin mielenköyhää. Niin siis olen kuullut, että enterorokko voi olla niin raju... No lääkäri ei ollut KOSKAAN kuullut. Toivotaan sitten niin, että yksivuotiaan versio olisi lievä eikä tarttuisi kehenkään (enterorokko ja märkärupi tarttuvat erittäin herkästi). Nimittäin tietenkin juuri tänä viikonloppuna meillä oli ihanat siskonlapset ja sisko vieraisilla, ja he viettävät seuraavat pari viikkoa lomalla ulkomailla. Syvä hiljaisuus. 

Kaikki peukut pystyyn, etteivät nämä rutot ja rakot nyt tartu heihin ja pilaa heidän lomaansa ja paranisivat nopeasti yksivuotiaallakin. Mikäli neljävuotias säilyy näiltä, niin Actimelin keksijälle Herra Danonelle ehdotan Nobelia.

8 kommenttia:

zirk kirjoitti...

Iiikkistä, toivottavasti entero on teillä lievänä. Veikolla oli se viime talvena TODELLA aivan kauhean rajuna. Kynnet pysyivät nippa nappa, mutta ruman näköisiksi menivät. Eikä se edes mitään, mutta kun lähes koko poikanen oli yhtä arkaa rakkoa. Oli surkeaa, mutta siitäkin selvittiin.
Johanneksella se oli lievänä, miehellänikin se oli -se voi siis tarttua aikuisiinkin. Kurkku oli kipeä jne. Minä vältin rokon kai jossain raskaushormooneissani.
Toivottavasti siis pääsette kevyt-enterolla, kovasti silityksiä pikkuiselle kipeälle ja jaksamista teille muille.

Tarja kirjoitti...

Sympatiat ja empatia! :( Kyllä se herkästi tarttuu. Parisen vuotta sitten sairastivat lapset (tuolloin 2v. ja 0v.) ja minä itse, mies säästyi tältä(kin) taudilta (eikä juo Actimelia tai syö muitakaan vitamiineja). Lapsilla meni lievänä ohi, mutta itse olin tosi kipeä (kurkku, kädet ja jalat kuin pieniä haavoja täynnä muutaman päivän). Käsistä ja jalkapohjista uusiutui nahka taudin jälkeen. Ja jostain syystä yhden sormen kynsi meni huonoksi, eikä ole korjaantunut vieläkään. Mutta jospa olisi teillä lievänä ja jospa ei tarttuisi muihin. Paranemisia!!

Ripu kirjoitti...

Zirk: Kiitos, toivotaan, että pysyy lievänä. Yksivuotias on ollut ihan virkeä ja vaikka on näppyä ihan hirveesti jalkapohjissa ja suussakin, niin ei kamalasti menoa haittaa. Pelottaa vaan tarttuuko nyt neljävuotiaaseen.

Tarja: Kiitos paljon. Voi ikävyys. Olen kuullut, että tosi rankasti voi aikuisillakin ilmetä tuo entero. Ihme tuo kynsijuttu, miten se iskee niihin kynsiin. Miehesi on siis joku teräsmies. ;)

Jennijee kirjoitti...

Voi itku! Toivottavasti pienin potilas paranee pian ja muita potilaita ei tulekaan.

Actimel-markkinointilauseiden kanssa kannattaa olla tarkkana, keväällähän Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto kielsi muutamat väitteet. ;) Mut hyvä jos toimii.

Itse uskon käsihygieniaan siinä määrin, että pian alkaa neuroosidiagnoosin tunnusmerkit täyttyä.

jarna kirjoitti...

Voi ei, todella kurja tauti :( Ja mä en nyt tod jaksa alkaa toistaa itseäni, mutta Nöpöllä oli sitä pahinta lajia. Ja mulla oli vaan pari rakkoa nielussa, mutta kuume ja hakattu olo tekivät olosta mielettömän tuskaisen.

Actimelissahan on hyödyllisiä maitohappobakteereja, jotka parantavat luonnollista vastustuskykyä. Lusikallisesta hapankaalia saa rutkasti enemmän ja monipuolisemmin maitohappobakteereja, mutta varmaan lapset mieluummin syövät Actimelia :D

YC Felin kirjoitti...

Kurja kuulla, parantukaa pian, en ole ikinä kuullutkaan koko taudista, aika pelottavaa. Voimia teille!

Ripu kirjoitti...

Jennijee: Kiitos, toivotaan tosiaan näin. Niin ei varmaan saisi sanoa mitään virallista "parantaa vastustuskykyä" läppää Actimeleista, mutta meidän muiden istuessa potilla maha liptonilla, neljävuotias ei ole ollut moksiskaan. :) En leveile nyt yhtään enempää, sillä tuota enteroa en todellakaan halua hänelle.

Mäkin kannatan tuota käsienpesua, vaikka liika käsihygieniakaan ei ole hyväksi - mikäs komitea se tuon totesikaan. Hihhih.

Jarna: Voi ei. Teilläkin. Onneksi on takana päin. Ja oikeassa olet, että hapankaali ei uppoa neljävuotiaaseen, kuten Acti-emeli. ;)

Hei ja piti voivotella aiemmin jo Zirkin lapsukaisia, että ovat hekin kyllä tiukan enteron kokeneet. Pitää olla tuommoinenkin rokko. Ei ollut ennen vanhaan.

Ripu kirjoitti...

YC: Kiitos. Vielä on ollut suht siedettävää. Saapa nähdä tuleeko kunnolla päälle tuo ikävyys. :S