keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Kaupassa


Neljävuotias kantoi olkkariin pöydän, asetti kassakoneen pöydän laidalle, meni raapustamaan jotain toiselle pöydälle ja palasi sieltä kyltin kanssa. Sen jälkeen hän antoi meille muille leikkikolikoita, asetteli tuotteita esille myytäviksi, kuten omenoita, joista yksivuotias kävi ohikulkiessaan haukkaamassa palasia, Herra Hakkaraisen xylitoltabletteja, joita neljävuotias kauppias nappaili aina kun äitiasiakkaan silmä vältti, tulitikut (eivät olleet siis tarpeeksi korkealla), viikkamista odottavasta pyykkipussista muutama eriparin sukka, lattialla lojuva imuri ja kaikenlaista muutakin myynnissä oli. 


Tuotteet maksoivat miltei poikkeuksetta viiskytäviis. Sai maksaa vaikka ykkösellä, ja silti raha riitti. Toisaalta jos joku maksoi viis, ja sen maksoi 25 arvoisella kolikolla, niin se oli tasaraha. Kauppiasainesta.


Pienempikin toimi apulaisena ja haki välillä varastosta (pöydän alta) täydennystä. Kauppias asetti myös apulaiselle rusetin päähän, joka ei siinä kylläkään pysynyt, mutta itse kauppiaan univormuun, johon kuului myös tyllihame (tietysti), bling-rusetti sopi täydellisesti. Melkoisia söpöläisiä.

P.S. Arvaatte varmaan kumpi rusettipanta oli valokuvauksessa? Äidin ehdottama musta vai tuo bling-ihanuus?

5 kommenttia:

jarna kirjoitti...



Musta panta ei liene suuri menestys teillä päin? :D

Ripu kirjoitti...

Jarna: Mistä arvasit? :)

Jennijee kirjoitti...

Selvää kauppiassukua!

Maagi kirjoitti...

Kummit voi siis jo jäädä vapaalle :), tytöt hoitaa homman!

Ripu kirjoitti...

Jennijee: Kyllä, kyllä. Verissä on. :)

Maagi: Mitähän se kummisetä tuumisi noista tasaraha-diileistä? Hih.