tiistai 9. lokakuuta 2012

Hitit ja hutit

Oi että, joskus näitä vaan tulee, vaikka olisi kuinka harkitsevainen ja viisas kuluttaja. Olen näin retrospektiivisessa mielessä ihmetellyt, miten lähdinkään siihen migreeni-Missoni hapatukseen mukaan, että kannoin oikeasti sieltä jotain akryyli-/polyesteriskeidaa kotiini (olkoonkin, että tuo huivi oli viskoosia), josta saan vielä takuuvarmasti migreenin. 

kuva: lindex.com

Olen sitä mieltä, että kannattaa vaan pysyä aina niissä originaaleissa. Missonit missoneina, etenkin kun tuo Lindexin laatu ei nyt tässä yhteistyössä vakuuttanut. Vaakakupissa painoi myös Miehen kommentti hankkimastani huivista, että tuo on kuin siihen olisi kirjottu jotain kahvipaketin suikaleita. Oletteko koskaan nähneet semmoisia kahvipakettikasseja, joita yhteen aikaan, etenkin tuolla pitäjillä mummoilla oli? Minun rakas Mies, kyllä se jaksaa kehua minua aina ihan hirveesti. Bless him!

Palautin tänään sitten sen skeidan vahingosta viisastuneena takaisin ja otin tilalle neljävuotiaalle pari hiuspantaa ja sukkahousut ja itselleni nuden (no puuterin sitten) väriset alkkarit. Hahha. Believe me,tarvitsen näitä (tästä kenties myöhemmin), olkoon miten mummot hyvänsä.

Kävimme tyttöjen kanssa tosiaan huomiseen päiväkotikuvaukseen hakemassa stailausrekvisiittaa. Äiti oli ajatellut jotain ei-mitään-räikeää-bling-pantaa, ja tokaisinkin kaupassa toiselle asiakkaalle, että mitä pirua ajattelin ottaessani tuon lapsen valitsemaan pantaa itselleen. Neljävuotias hokasi nimittäin välittömästi turkoosinvärisen neon-bling-pannan eikä huokailusta ollut tulla loppua. Pitelin sen pelin hävinneenä kädessäni mustaa faux leather, tosi kaunista pantaa käsissäni. Sitten neljävuotiaalle tuli iso pulma. Apua, samanlainen neon-bling-hirvitys löytyi myös vaaleenpunkkuna. Äiti huomasi hetkensä tulleen. Hei, katos tätä, kun sä tykkäät nykyään myös mustasta. Lupasin, jos musta panta pääsee valokuvaan, niin välkehtivää vilkkupantaa voi pitää sitten kaikkina muina päivinä. Ei tämä ihan näin sujuvasti mennyt, mutta neljävuotias ei täysin tyrmännyt ideaani. Päätin kuitenkin olla mukava äiti aamulla, ja jos lapsi välttämättä haluaa sen vaaleanpunkun blingin päähänsä, niin ottakoon. Siitä asiasta en ala kättä vääntämään.

Tänään hermostuin nimittäin todella lahjakkaasti neljävuotiaalle siitä, kun häntä joutuu melkoisen paljon hoputtamaan syönnin edistämisessä. Juttua piisaa niin paljon, että ruoka jää lautaselle. Ymmärrän myös, jos ruoka ei maistu hänen suussaan hyvältä, niin syy saattaa piillä myös siinä. Olen saanut kuullakin lukuisia kertoja, että päiväkodissa on paljon parempaa ruokaa. Kiitti. No, tänään ruoka oli oikeasti tosi hyvää ja sisälsi herkkuainesta eli pastaakin. Silti jatkuva hoputus, ja sitten tuli jo itku, kun olimme muut jo syöneet, ja astianpesukonekin oli jo tyhjennetty ja täytetty, että nyt jäät yksin pöytään syömään loppuun. Kyseessä äitinsä tyttö ja draamaa seurasi. Kamalasti yskintää itkun lomassa, jotta josko oksennusrefleksin saisi aktivoitua. Ei onnistunut hitsiläinen. Vähän aikaa tätä kuuntelin, ja sitten selviteltiin ruokailun perussääntöjä. Tämä on vaan niin ärsyttävää ja tapahtuu jota kuinkin päivittäin, ja huomaan ärsyyntyväni ihan kohtuuttomasti tästä touhusta. Syödäänkö muissa perheissä kiltisti lautaset tyhjäksi ja kohtalaisessa ajassa vai onko muuallakin tämänkaltaista vatulointia?


8 kommenttia:

Sari - MrsAgatha kirjoitti...

Meillä tapellaan syömisestä usein. Kuuleman mukaan lapsonen vetelee päikyssä useamman lautasellisen ruokaa, kotona taasen ei tunnu kelpaavan mikään (mikä voi tietty johtua siitä että on syönyt ittensä ähkyyn pk:ssa...). No, jos ei syö niin sitten ei syö. Kaipa tuo söis jos nälkä olis. :D

Meillä mies sanoi mun Missoni-villatakin nähtyään että onpas värikäs. Ilmeisesti mulla ei ole tapana pitää mitään värikästä. :)

Ripu kirjoitti...

Sari - Mrs Agatha: Kiitos, ja se kotona huonosti syöminen tosiaan ei näin ollen johdu äidin tekemästä arveluttavasta sapuskasta, vaan päiväkotipöperöähkystä. :)

Ne Missonit tosiaan ovat värikkäitä. Hyvähän se on, että ei ole niin kaavoihin kangistunut, kuten eräät, vaan osaa vähän revitelläkin. ;)

mehtäemäntä kirjoitti...

taitaa kuulua ikään tuo ruualla vatkaaminen. meillä ainakin oli tuossa iässä esikon syöminen välillä sieltä tänne päin. Varmaan olis vanhuuttaan kävelly lautaselta pois se ruoka ennen kun se ois ollu nassussa.

Anonyymi kirjoitti...

Tulee äkkivilkaisulla talebanit mieleen tuosta huivista. Ehkä sen voi kierrättää sinne jollekkin tarvitsevalle.

Ripu kirjoitti...

Mehtäemäntä: Kiitos, taitaa olla, ja kuin taikaiskusta, tänään lautanen vain hujahti tyhjäksi. Lapsi sanoikin, että teet vain yhtä hyvää ruokaa. Voi että. Kylläpä tuli äitille paineita. :)

Anonyymi: Niin tuossa värikimarassa voi nähdä kaikenlaista. Ties mihin joutuu se palauttamani huivi.


Jennijee kirjoitti...

Nälkä on kumma kannustin. Jos ollaan ulkoiltu ja touhuttu kovasti, niin mikä vaan sapuska katoaa lautaselta alta aikayksikön. Sitten jos on vaan tassuteltu eikä tehty juuri mitään, niin kaikki on "en välitä tästä" -osastoa.

Lindexillä kannattaa keskittyä lasten trikookamppeisiin ja sukka-asioihin, ei ei ei niitä tekokuitujuttuja ollenkaan!

Ripu kirjoitti...

Jennijee: Niin luulisi, mutta nyt alkaa uudet kujeet meidän keittiössä. Nimittäin reseptit kulkevat aina taskussa, ja rupee maistumaan. Ainakin toivon niin.

Lindexiltä ei tule kyllä nykyään ostettua juurikaan mitään, mutta uskoisin, että sukat ja trikoot lienevät hittejä. Meillä onkin lahjaksi saatu Lindexin ecopuuvillaa yöpaitana yksivuotiaalla ja se on tosi hyvää matskua.

Tarja kirjoitti...

Minä olen ollut vähän pettynyt noihin Lindexin kauhealla hälyllä lanseeraamiin kokoelmiin. Odotin keväällä Holly&Whytea kovasti, kun oli niin kivan näköisiä "preppy" -vaatteita, mutta mitä oli tarjolla. Niin huonoa laatua, ettei tosikaan ja keinokuituja. Sama tämän Missonin kanssa. Itselläkin tuli tunne, että kyllä sitä Missonia pitää nyt saada, kun kaikki siitä puhuu ja verkkokauppakin tyhjeni hetimiten, mutta kun menin katsomaan livenä, niin kauppaan jäivät. Hirveitä hintoja keinokuiduista. Toisaalta maksaisin kyllä vaikka enemmän, jos materiaalit olisi kohdillaan. Että komppaan aikaisempaa kommentoijaa, jotta pysytään lastenvaate- ja sukka -osastoilla :) Lapsille ostetaan sisävaatteita tuolta ihan säännöllisesti ja ovat hyvälaatuisia ja kivoja. Etenkin mekot on tosi söpöjä.

Tuo syömis-asia menee ihan kausittain. Meillä oli isommalla, nyt 5v., todella huonoa syöminen 3-4-vuotiaana. Yhtä taistelua ja lautasen ääressä loputtomiin istumista. Nyt lautaset tyhjenevät rivakasti, niin päiväkodissa kuin kotonakin. Pienempi, nyt 3v., on taas tullut tuohon niuhotus-vaiheeseen ja mikään ei kelpaa, vaikka söi aikuisten annoksia vielä joku aika sitten ja kaikki kelpasi ja oli nam, nam. Mikä vaihe lie, en ole kehityspsykologian opinnoissa vielä noin pitkällä :) Eiköhän ne syö, kun nälkä tulee. Tähän olen koettanut uskoa, kun turhauttaa huolella väännetyn ruuan pyörittely lautasella...

Ihanaa alkavaa viikkoa teille! <3