keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Pippuria ja pinkkiä


Tsau, meet Pippuri a.k.a Isäbella. Neljävuotias on taitava. Hän on mahdottoman luova ja keksii kaikenlaista mukavaa ja ihan oikeasti järkevää askartelua, joka ei olisi omaan mieleen pilkahtanutkaan. Tämä niin yllättää tämän äidin, jolle ei minkäänlaisia kädentaitoja ole siunaantunut. Ei minkäänlaisia. Kuvassa on neljävuotiaan ihan itse askartelema keppihevonen, jonka ihanat raidat ovat Maagi-tädin tuotantoa (toinen villasukka on jossain karussa, joten tallessa ollut pääsi tähän rooliin). Keppinä on Keep Calm and Carry on -printin postiputkilo, joka on Englannista asti meille kotiutunut eikä onneksi mihinkään keräykseen tietään löytänyt, koska nytpä sille tuli tärkeä tehtävä. Maalarinteipillä oli myös merkittävä rooli tässä taideteoksessa. EDIT: Unohdin mainita, että neljävuotias täytti sukan oma-aloitteisesti siskon legginseillä. Fiksu tyttö.

Koppotikop, olisko tämä yhtä hyvä? Ei.

Yksivuotias on myös aivan ihastuksissaan Pippuriin a.ka Isäbellaan, mutta jää usein alakynteen, koska se on neljävuotiaan. Piste. Isosisko ajoittain antaa pikkusiskon hetken kannella keppihevostaan, mutta se hetki kestää useimmiten alle minuutin. Varakeppiheppa on siskon potkulauta, mutta ei se ole yhtään hyvä.




Keittiön pöydällä tapahtuu. Kaikenlaiset tehtäväkirjat, piirtäminen ja askartelu ovat jokapäiväistä, mieluista puuhaa. Korjautuuko nämä omille paikoilleen itsenäisesti? No sen jälkeen, kun äiti jo viidennen pyynnön jälkeen naama punakkana uhkailee, mitä niille saattaa tapahtua, niin kyllä. Kyllä ne korjautuu neljävuotiaan puhistessa samalla, että Rauhoitu äiti. Sun pitää nyt vaan rauhottua. 




Iltapäivällä ulkoilimme takapihalla "metsässä" ja käytiin retkellä postissa. Mikä lie on neljävuotiaan lemppariväri? Hihi. Taivaalla roikkuva koikku on äitiä varten. Se nappaa äitin, jos äiti on ollut tuhmana ts. komennellut. Tämä on neljävuotiaasta tosi hauskaa, kun meidän pitää kiirehtiä koukun ali, ettei se nappaa äitiä. Kiire, kiire!




Yksivuotiaalla on lämpimät oltavat lämpöpussissa eikä tarvita vielä toppapukuja, vaikka viileää jo onkin, etenkin merenrannassa. Voi kun voisi itsekin vaan hypätä tuommoiseen pussiin pötköttelemään! Huokaus ja haukotus.
 


11 kommenttia:

zirk kirjoitti...

IsÄbella <3 -ihastuneita huokauksia. Voi ihuna.

zirk kirjoitti...

ps. noihin rokotteisiin sen verran, että flunssat tulee ja menee. Ollaan säästytty tosi hyvin niiltä. Ylimääräisenä otin pojille punkkirokotteet, koska pahispunkkeja on melkeinpä tässä hoodeilla. Johannekselle otin pneumokokkirokotteen ylimääräisenä, koska sitä ei vielä hällä ollut ohjelmassa (veikolla jo oli). Eli suojaan muksut oikeesti häijyiltä jutuilta ja tavissairauksien kanssa ollaan hälläväliä ja fatalisteja. Vaalin huonoa hygieniaa (siis kuka jaksaa oikeesti aina olla pesees muksujen käsiä) ja siedätystä (nuolkoot liikuntasalin lattiaa ja ostoskärryjen kahvaa, siinä kuulkaas actimelia onkii). Tuntuu toimivan, sairastellaan harvoin.
Kaupunkilaissiskoni tosin aina muistuttaa maalla olevan eri tavalla likaista, kun ei ole niitä miljuunia muita (sakeita) tyyppejä lähmimässä joka paikkaa. Mene ja tiedä.

Ripu kirjoitti...

Zirk: Thanks, Isäbella on ihku. <3

Ja rokoteasiaan vielä, josta siis aikaisemmassa postauksessa, että multahan se on se kaiken siunaama. Atoopikoillekin suositellaan mullassa piehtarointia. Nää kaupunkilaistenavat kun ovat niin siistejä, niin sitten tulee kaikenlaisia köhiä. Jos ei siis nuoleksi niitä ostoskärryjä tai juo sitä aktiemeliä. :)

Nannas kirjoitti...

Kiitos tämän artikkelin http://www.meidanperhe.fi/artikkeli/leikki_ika/2124/nain_kasvatat_luovan_lapsen en pode enää huonoa omatuntoa, kun en seiso vieressä piipittämässä, kun toiset raatelevat muropaketteja ja vessapaperirullia.

Ripu kirjoitti...

Nannas: Asiaa! Kiitos. Näin on, antaa mennä vaan. Kaikista parasta on, kun neljävuotias tykkää tehdä pieneen kuppiin sellaista ihan mikrosilppua ja kohta näen kun yksivuotias kantaa sitä kuppia ympäri huoneistoa ja hups! Just tuossa keittiössä potkaisin kasan paperisilppua pöydän alle. Imuroidaan sitten perjantaiaamuna, anoppi tulossa! ;)

Pepi kirjoitti...

olipa ihana piristys aamun harmauteen -ja niin tuttua kaikki, paerisilpun tekoon ja kuljettamiseen asti ♥

Ripu kirjoitti...

Pepi: Kiva, että piristi! Paperinsilppua nimittäin piisaa..

Tytti kirjoitti...

Meidän neiti on aina ollut ahkera askartelija. Sai ekat omat paperisakset (ne mitä ei leikkaa sormeen) joskus kolmen vanhana ja leikkasi niillä huoneensa täyteen silppua ja sai rakkulan sormeen.
Muutenkin pienemmän päiväuniaikaan neidin huoneesta kuuluu aina teippirullan "sriik"-ääni ja lopputuloksena on millon mitäkin ihmeellisempiä taideteoksia. Miten se teippi onkaan niin siisti juttu?

Ripu kirjoitti...

Tytti: Kiitos nauruista, yritin hihittää hiljaa, kun yksivuotias nukkuu. Ehkä se on se sriik-ääni siinä teipissä yks tekijä? :D Meillä myös teippi on pop. Etenkin äitin hienoja washi-teippejä on kiva liimailla. Noo, taide on kallista. :)

Nannas kirjoitti...

Se taisi olla rouva Vilijonkka, joka sanoi, että taide on tuskaa. En ensin ymmärtänyt, mutta lause tuli mieleeni, kun pudotin lasten sormiväripurkit vaatehuoneen lattialle, ja ne värjäsivät meidän aluslakanat.

Ripu kirjoitti...

Nannas: Oijoi!