keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Aamunappulat




Yksivuotias syö puuroa siihen saakka hyvällä ruokahalulla, kunnes neiti neljävuotias aloittaa oman aamupalansa nauttimisen, joka ei ole enää puuroa. Neljävuotias söi kaksivuotiaaksi saakka puuroa jättilautasia aamuin illoin, jotta sittemmin ei ole tarvinnut puuroa tarjoillakaan. Huomaa, neljävuotiaan itse askartelema purkki, johon aamupalanappulat kaadetaan ensin, ja vasta sen jälkeen ne kipataan jugurtin sekaan. Auta armias, jos tämän vaiheen unohtaa. Se on pilalla koko aamupala sitten.

Talk to the spoon, 'cos the head's not listening.

Yksivuotiaan havaitessa neljävuotiaan aamupalan eroavan omastaan, alkaa pään heittely puolelta toiselle, eikä puuro enää kelpaa. 


Minulle on henkilökohtaisesti aivan sama, mistä sen kuitunsa ottavat. Sitä paitsi näistä nappuloista ei tule samanlainen siivo kuin puuron kaapimisesta. Sopii mulle.
 

3 kommenttia:

Jennijee kirjoitti...

Ihan mahtava tuo annostelukippo! :D Ei ihme, että sen kanssa tulee aamiaisella hyvälle mielelle.

Minä olen yrittänyt pitää puuron aamiaistarjonnassa edes arkiaamuisin, vaikka kolme vee meneekin aina murokaapille ja vinkuu, että "ei puuroa, ei puuroa". Iltapalalla on muroja lautasella, ja jos totta puhutaan, niin minäkin odotan aikoja, että molemmille saa laittaa murokupin eteen, niin paljon vähemmän hässäkkää.

Talk muroja täytyykin kokeilla. Meillä suosikkeina on äitin murot (Pirkka lesemuro) ja tyynymurot (Eloveena kauratyynymurot).

jarna kirjoitti...

Hih, tuo on kyllä JÄNNÄÄ miten ihme asioista se ihmisen päivä voi mennä piloille -isomman ja pienemmän ;)

Ripu kirjoitti...

Jennijee: Kiitos. Kippo neljävuotiaan uutta tuotantoa. Noita Talkmuruja olen ihan hyvillä mielin tarjonnut, kun ne on talkkunaa eikä niissä ole sokeria tai mitään muuta pahaa. Tulee nimittäin taas aika, ettei nuokaan maistu.

Jarna: Se on JÄNNÄÄ. Siis mietin juuri tänään ihan samaa. :)