keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Pieni Mmm-mi etsiväni

Mmm-mi! (paita Seppälä Baby, mekko Molo)

Yksivuotias rekisteröi muumeja joka paikassa, ja sanoo mmmm-mi. Tätä sanaa kuullaan meillä paljon, sillä vastoin kuvitelmiani, niitä muumeja piisaa. Olin ajatellut, että meillä ei oikeastaan muumeja olekaan valtaa pitävien peevelin Ti-ti nallejen lisäksi, vaan kas kehveliä - yksivuotiaan havainnot ovat osoittaneet minun olevan väärässä. Täysin. 

Muumejahan nimittäin on. Paljon ja kaikkialla. On pyyhkeitä, petivaatteita, mukeja, ruokailuvälineitä, laukku, pyjama, pehmoleluja, magneetteja, kirjoja, neljävuotiaan korurasia, keksejä, hammastahnaa! Nämä ihan tosta vain lonkalta muistamalla. Luultavimmin muumeja löytyy muualtakin. Niin ja onhan meillä tietysti muumitalokin kaikkine asukkeineen ja pikkurojuineen (siis niine, mitä äiti ei ole imuriin imaissut)!

Jos saan tiedustella, mitä järkeä on laittaa jotain pikkurillinpään kokoisia lautasia ja muumipeikon kävelykeppejä tuon talon mukaan? Ne muuten vaan sujahtaa imurin varresta.  Pitänee varmaankin vähän kopistella pölypussia ennen sen lopullista matkaa roskasäiliöön. Se se on ihan parasta hommaa. Tai toisaalta why bother. Tuolla talolla ei ole leikkinyt kukaan. Se vaan kököttää yksinäisenä lipaston kulmalla. Tosin tiedän, jos se päivä koittaisi, että tytöt innostuisivat sillä leikkimään, koittaisi tuolloin myös äitin tuomiopäivä: MISSÄ TÄSTÄ ON NE PIKKULAUTASET? ENTÄ PAPAN KEPPI? Kopistellaan sitten.

Ei kommentteja: