torstai 6. syyskuuta 2012

Tähtihetkiä

kuva: adorkableundies.com

Ai että on mäntti olo. Jotenkin oli sellainen päivä, että saa taas miettiä ja potea. 11kuinen kiipeili jatkuvasti syöttötuolistaan, ja sai kamalat raivarit, kun nostin hänet pois, jos minun täytyi kurotella jotain lapsiperheen servettejä a.ka talouspaperia enkä just sillä hetkellä nähnyt häntä. Nimittäin, jos otan vaikka vettä, niin sillä sekunnilla eräs keikkuu pystyssä. Sydän ei kestä näitä ylläreitä.

Silitin itselleni ihanat viininpunaiset housut illan Lintsi-keikkaa varten, ja juuri ennen kiirelähtöä (onko niitä edes muita?) 11kuinen pissi syliini. Silitin myös neljävuotiaalle vaatteet, joita hän ei halunnutkaan laittaa. No mitäpä siitä.

Sitten seuraa oikea rimanalitus. Lintsillä pakotin neljävuotiaan Rumpukaruselliin, kun hetkeä ennen porttien avautumista lapsi sanoikin, ettei halua. Eikun mennään nyt vaan, kun sitten ei enää tulla. Neljävuotias ei todellakaan olisi halunnut. Mitäpä luulette, itkikö vai nauroiko joku tämän karusellikyydin ajan? Niinpä. Neljävuotias sanoi järkyttyneenä isälleen, että äiti pakotti tuohon härveliin. Ihan kamalaa.

Juteltiin tästä muutamaan otteeseen, ja pyysin anteeksi sekä selitin, että halusin rohkaista*), koska arvelin, että lapsi tykkäisi kuitenkin, vaikka aluksi aina jännittääkin. Niin neljävuotias sanoi, että minun olisi pitänyt sanoa, että saat karkkia, jos tulet tuohon laitteeseen. Näin hänelle ei olisi tullut paha mieli. Nyt hänellä on paha mieli. Asiaahan ei muuttanut, että lapsi sai tänään poikkeuksellisesti lakuja ja muitakin karkkeja.

Miksi minä en voinut antaa periksi, ja kääntyä siinä portilla pois. Siksi, että olin ärsyyntynyt siitä, että olimme jonottaneet jo kahden kierroksen ajan. Olipa siinä hyvä syy aiheuttaa jälleen yksi trauma. Hyvä äiti. Oikein mietin, miten neljävuotias isompana sanoo, ettei tykkää Lintsistä, koska äiti pakotti hänet johonkin härveliin, ja siitä jäi kammo. Huhhuh. Pitäsköhän vähän höllätä. 
 
*) niin juuri - rohkaista. Minä, joka en usko pätkääkään mihinkään karaistamisen-ideologiaan. Yök että olin yök.

6 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Ja mikä absurdeinta tässä tarinassa: sinä halusit ihan vilpittömästi olla vain hyvä äiti!

Ripu kirjoitti...

Sirkku: Kiitos ihanista sanoista, mutta äitin arvostelukyky oli kyllä nyt ihan offilla. Hiukan tosin helpottaa, kun tuo lapsi totesi, että ensi kerralla muistat vaan ne karkit, jotta ei tainnut niitä ihan kamalimpia mokia äitinä olla - tosin yhtään tätä mokaa kiillottelematta. Tsemppaan tänään erityisen paljon!

jarna kirjoitti...

Muista aina karkit: D

Katja kirjoitti...

Ripu, tiedän tunteen - eiköhän meillä kaikilla näitä tähtihetkiä :( Mutta onneks on sitten niitä ihania huippuäitihetkiä :)
Btw - silittäminen on turhaa.

Ripu kirjoitti...

Jarna: Kuinka saatoinkaan unohtaa! ;)

Katja: Kiitos, tänään onkin ollut niitä huippuäitihetkiä sitäkin enemmän. Ja BTW itelles, silittäminen on tarpeen, jos vaatteet on kuin olisi noussut roskalaatikosta (äitini viisaita sanoja lainatakseni).

Katja kirjoitti...

No kuule, ne vaatteet ravistellaan niin reippaasti kuivamaan laitettaessa, että ne on jo melkein kuin silitetyt! Ni!