perjantai 28. syyskuuta 2012

Onnekas vesisateessa

kuva: täältä

Illalla, vesisateessa ratikkapysäkillä matkalla kotiin puurohiutaleostoksilta jäin katsomaan valoista kimaltelevia vesilammikoita ja tummia katuja. Siinä seistessä tennarit märkinä tuntui hyvältä. Olo täynnä kiitollisuutta. Kaikesta. Kaikista - paremminkin. Ihanista ympärillä, ja vähän kauempanakin. Kiitos, kun olette. Olen hurjan onnekas.

6 kommenttia:

zirk kirjoitti...

<3

Ripu kirjoitti...

:)

jarna kirjoitti...

Love

Ripu kirjoitti...

Niinpä. :)

Heidi kirjoitti...

Takana paskamainen päivä, nämä sanasi palauttivat hitusen perspektiiviä. Kiitos.

Ripu kirjoitti...

Heidi: No voihan pöh kurjasta päivästä. Mullakin oli kerrankin aikaa vähän mietiskellä yksin Stokkalle mennessäni klo 20.20 (ihan paras aika muuten!) ja sieltä kotiutuessani tuli mieleen vähän muutakin, kun ne ainaiset älä-sitä-tai-tätä, etkö-jo-tajua-ettei-näitä-astioita-saa-laittaa-mikroon-vit-per-saa (miehelle), jne. Voi huokaus! Kunpa muistaisi näitä juttuja arjessakin. Mun tarvitsee siis vaan päästä Stokkalle iltaisin. Yksin. Sit muistaa. Hah. :)