tiistai 11. syyskuuta 2012

Hei me harrastetaan


Jälleen se syksy tekee tehtävänsä, äiti selailee työväenopiston lehteä, ja lähes melkein lähtee kokeilemaan kahvakuulaa, joka ei siis ole enää mikään uusi villitys, mutta mä oonkin siitä trendikäs, että teen ne trendijutut pari vuotta (salli mun nauraa) myöhässä. Sekin on trendi.

Lapset kuitenkin ensin. Neljävuotias on kova jumppaamaan, tanssimaan, voimistelemaan, laulamaan, soittamaan (nokkahuilu on takavarikoitu), you name it - mutta kodin ulkopuolisiin harrastuksiin ei ole vielä ollut kiire. Mukava olisi mennä, mutta ei yksin. Neljävuotias on viime aikoina alkanut kysellä, mikä on hänen harrastuksensa, ja voiko äitikin tulla. Harvassa ovat nämä paikat, jossa tämä yhtälö olisi toteutettavissa, vaan nytpä löytyi. 


Kävimme neljävuotiaan kanssa kokeilemassa Gymiä (toimipisteitä mm. Kampissa), joka on siis Lasten ja nuorten kuntoklubi. Tuntivalikoimassa olisi ollut neljävuotiaalle mistä valita, kuten hiphopia, balettia, joogaa - jopa nassikkapainia ja parkouria (kihkih!), mutta koska neljävuotias toivoi adjutanttia, niin osallistuimme Vinkki-tunnille, jossa ohjaajan kanssa ensin lämmittelimme muutamin liikkein, ja sen jälkeen hän esitteli meille temppuradan.

Oli kiipeämistä tangolla ja puolilla, hyppimistä patjoilla, kivillä kävelyä ja kaikenlaisia temppuja. Jokainen  sai tehdä sitä mitä halusi, ja miten paljon halusi. Me jumituimme tekemään kuperkeikkoja takaperin! Neljävuotias oli erityisen ylpeä taidoistaan, ja temppu oli helppo tehdä ohjaajan ohjeilla. Minä tietysti alun perin usutin tekemään kuperkeikkaa oikein päin - tosin hiukan ihmetellen alaspäin viettävän patjan funktiota. Onneksi oli henkilökunta paikalla. Lopuksi oli loppurentoutus, jossa vanhempi sai kutitella lasta maalisudilla.
  
 

Kokeilemamme tunti oli tarkoitettu 3-4 -vuotiaille, ja toiveissa olisi, että neljävuotias rohkaistuisi 4-5 -vuotiaiden ryhmään, mutta sinne ei äiti saa tulla heilumaan. Tämä ei varsinaisesti äitiä haittaisi, sillä Gymin vieressä on Roberts'in kahvila, ja uskoisin saavani ajan kulumaan siinä odotellessa. Saapa nähdä koetaanko tämä hetki miten pian.
 

2 kommenttia:

zirk kirjoitti...

onpas kivan tuntuinen harrastus, ehkä siks ku se kuulostaa melko samalta kuin meidän rymykerho. taas siellä oltiin, kun Johannes sinne halusi. Toivo nukkui tätien sylissä, Veikko karkaili välinevarastoon (aina se menee bäkkärille) ja Johannes halusi olla sylissä, vaan tulipa taas juoruttua muiden äitien kanssa siitä, mitä viinaa me vedettäis sitten joskus kun baariin pääsis.
Öitä!

Ripu kirjoitti...

Zirk: Rymykerho. :) Taitas äitikin olla aikamoisessa rymykerhossa, jos joskus baariin astelis. Hah!