perjantai 21. syyskuuta 2012

Me ollaan ihan rasavillejä!

Päästä varpaisiin Polarn o Pyret


Kuvat kertovat - ainakin tässä tapauksessa - enemmän kuin mitkään sanat voisivat koskaan kuvata juuri näitä ilonhetkiä!



Taustalla soi Kaartamo-Kuustonen-Kettunen taukoamatta ja tosi kovalla (pahoittelut naapurit)! Kyseinen veisu valikoitui neljävuotiaan itse valitsemalta levyltä erinomaiseksi riehumismusiikiksi. Voi miten lystiä!

8 kommenttia:

Elise Mirjami kirjoitti...

Ihanaa riemua ja riehumista,sitä tarvii tuollaset pikkujalat ja välillä isotkin!!

zirk kirjoitti...

<3 !!! Hyvä meininki!

Ripu kirjoitti...

Elise Mirjami: Juuri näin, äitikin voisi lähteä kiertämään lattiaa ja kaatumaan kikattamaan lattialle. Sillä erotuksella, että tulisi luultavimmin portsarin poistamaksi, mutta onneksi kotona näitä (lasten) riemunhetkiä sallitaan!

Zirk: Jee!

jarna kirjoitti...

Loistavaa, kyllä kaipaa saunaa tai sidukkaa tai muuta rauhoitusta mamma-ihminen, kun nuo villiäiset hyytyy :D
Tai blogistanian vertaistukea?

Ripu kirjoitti...

Jarna: Niinpä juuri! Vähintäänkin jotain Blogistanian vertaistukea. :)

Katja kirjoitti...

Meillä oli samanmoiset bileet täällä :) Huh, hurja meno. Onneks hyytyivät hetkessä sänkyyn päästyään...ja äitikin melkein, mutta jaksoin onneks yhen leffan (I don't know how does she does it - heh) ja yhen B&J:n Cherry Garcian (eikä siis mitään minikokosta).

Vera kirjoitti...

Ihanat pienet riehujat =) Ja ihanaa kun ne pysyy tolleen lattialla riehumassa! Meillä aina kiivetään mahdollisimman korkealle hyppimään, ja yleensä pudotaan myös suht kovaa alas.

Ripu kirjoitti...

Katja: Oi, milloinkahan mä olisin katsonut jonkun leffan? Hmmm. Vuonna ? Sen sijaan tuoreessa muistissa on kyllä milloin olen nauttinut B&J Phish Foodia. Eikä muuten ollut mitään pikkusinttien ruokaa.. Mon Dieu.

Vera: Kiitos. Olipa hauskasti todettu, että ihana, kun ne pysyy lattialla... Hehhe, no ei ne aina pysy. Tuo riemu nyt poikkeuksellisesti tapahtui matalalla.