torstai 6. syyskuuta 2012

Reppuillaan

Täällä mä vaan kuljen asfalttiviidakossa!

Moikka,

äiti laittoi mulle tämmösen kokran selkääni. Mä tykkään siitä! Kuljen jo ihan omia reissujani, oonhan sentään pian jo yksivuotias. Äiti vielä tosin tulee perässä, mutta sen pitää melkein juosta, kun mulla on niin kova vauhti. Isosiskokin tykkää kamalasti tästä minun kokrarepustani, se on niin pehmeä. Niin ja ihana. Sisko antoi sille nimen Bella. Se on kuitenkin MINUN, ja heittäydyn selälleni huutamaan tosi kovalla äänellä, jos sisko ottaa sen. Sitten äiti antaa sen nopeasti minulle takaisin. Minua naurattaa kamalasti! Minä saan juosta ulkona silloin, kun kaverina on tämä kokra, eikä äiti pakota minua pitämään kädestä. Nyt pitää taas mennä kovaa vauhtia, enkä mä ehdi muuta kertoa. Heippa!

Trallalaa, dumdiduu, onpa ihanaa kävellä ihan ite.

Siinäpä niitä 11kuisen tunnelmia. Meille tuli eilen uusi kaveri perheeseen Vihreästä Sammakosta. Valjasreppu kulkee virallisesti nimellä Buddy Pack. Koiran selässä on pieni tasku, pikkuaarteita varten. Koiralla on n. 1,5 metrin häntä, josta aikuinen pitää kiinni.  Esikoisella ei ollut valjaita, enkä ollut aiemmin muodostanut mitään mielipidettä aiheesta. Nyt voin sanoa, että ihan huippukeksintö. Lapsi menee helposti vielä nenälleen, mutta valjaista kiinnipitämällä voi ehkäistä näitä ikäviä kopsahduksia. Suosittelen tämmöisille pikkukiitäjille!

On pakko tässä kohtaa myös hehkuttaa ulkoilua suuresti helpottanutta Pyhää Manducaa. Meillähän - kuten ehkä monissa muissakin perheissä - se vaunuviihtyminen jossain vaiheessa loppui kuin seinään, ja sitten sitä huutoa ei kestänyt kukaan kuunnella. Manduca pelasti. Se on ollut aivan loistava apuväline. Moitin BabyBjörniä siitä syystä, että esikoisen aikaan niskat menivät kantamisesta ihan jumiin, sitä paitsi BB-propagandistit väittävät, että vauvan lonkat menee aivan tärviölle ko. repun kanssa, joten koska tämä grande moka tehtiin esikoisen kanssa, niin vältetään se kuopuksen kanssa. Aina sitä oppii. Manducassa viihtyy myös neljävuotias. Kannan häntä sujuvasti selässä repusssa. Selkä on tietysti ihan märkä hiestä, mutta loistotreenit äidille. Repun ansiosta pystyn kantamaan 16 kiloa ihan tosta vaan. Näkisittepä mun reisilihakset. Hahhah.

Manducassa viihtyy - aina!

Vinkkinä, että Vihreästä Sammakosta saa nyt alekoodilla SAMMAKKO 20 % alennusta tilattujen tuotteiden loppusummasta sunnuntaihin 16.9. saakka. Alennus koskee kaikkia tuotteita. Tuotevalikoimasta löytyy mm. tuo valjasreppu ja Pyhä Manduca, joka ei kyllä kovinkaan usein ole alennuksessa, joten kannattaa hyödyntää tuo alennus.

Vihreälle Sammakolle erikoispropsit - Jokaista tilausta kohden Vihreä sammakko lahjoittaa 10 senttiä Unicefille. Me likes!

 
Valjasreppu-kuvissa: Asusteet KUI Design, haalari PoP, kengät Puma
Manduca-kuvassa: Pipo Mini Rodini, takki Mini a Ture, onesie Milibe, kengät Puma

4 kommenttia:

zirk kirjoitti...

Homma rullaa! Ihana toi valjasreppu, miten olis koiranfleksi jatkoksi väljempiin maastoihin? ;) ennen kauhistelun noita, kun en ymmärtänyt, nyt ymmärrän. Jos Veikko esim. Pääsisi nyt Isoolle kirkolle käymään, olisi talutin paikallaan.
Pyhä manduca oli koko kesän päivittäisessä käytössä, kunnes viime viikolla totesin 8+ jotain, ehkä jopa 9kg löllöä vauvaa olevan vaan liikaa edessä kannettavaksi kaikesta ergonomisuudesta huolimatta. Nyt manduca odottaa aikaa, jolloin Toivo voisi matkustaa selässä...

Ripu kirjoitti...

Zirk: Kyllä mullakin tulee ihan reilusti koirantaluttaminen mieleen, hyvä etten sanonut tseh tänään, mutta eipä haittaa siltikään. Mieluummin pidän lasta hihnassa, kun kauhistelen, kun pää kolahtelee asfalttiin.

Meillä tuo 11kuinen painaa reilun 9 kg ja ihan hyvin jaksan tuolla repulla roudata. Yllätykseni tuli mulle se, miten tuota neljävuotiastakin voi kantaa sillä, kun olin ajatellut kantoreput ihan vauvojen jutuiksi.

zirk kirjoitti...

Hmm, pitää kokeilla uusiksi josko säätöjen muuttaminen auttaisi. Mulla on toki hehtaari-hinkit, jotka vaikuttavat etuosan ergonomiaan paljon.
Minäkin kuljetin Johannesta 2 vuotiaana takana ja hyvältä tuntui! Että sikäli mahtava peli!

Katja kirjoitti...

Kyllä, Pyhä Manduca!!! Minäkin kantelin Arnoo siinä keväällä ku oltiin Londosterissa koko päivä tallailemassa, ni eihän se iso ukkokaan ihan mitä tahansa jaksa. 22kg meni kevyeen - huh mikä treeni :)