sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Juhlatunnelmia


Voi että, nyt meillä on yksivuotiasta juhlittu isosti se eka viikonloppu. Vielähän ne on anopit syöttämättä ja juottamatta. On se vaan iso juttu. Niin iso, että on iloinen ja haikea mieli yhtäaikaa. Olen äärimmäisen onnellinen siitä, että ensimmäinen ikävuosi on saavutettu, ja meidän pieni pötkyläinen osaa itse jo vaikka mitä. Siitäpä kai se haikea mieli tuleekin, kun se äidin syli ei olekaan enää se paikka, jossa istutaan rauhassa siihen saakka, kunnes äiti laskee sylistään. Ei, vaan siinä istutaan sen aikaa, kun yksivuotiasta huvittaa. Eikä ainakaan silloin istuta hetkeäkään, kun vaatteita puetaan, vaan kiemurrellaan, mutkitellaan, itketään ja yritetään purra äitiä. Semmoinen se äitin vauveli on. Suurimmat kipinät se ottaa vaipan pukemisesta. Siksipä sitä pottaa treenataankin niin ahkerasti.

Meidän tärkeimmät

Juhlapöytäänkin äiti sai taiottua tarjottaviakin, vaikka hiukan etukäteen mietityttikin. Suklainen-kakkupaperi-problematiikka ratkaistiin, kun Mies ehdotti, että sadattelun sijaan ihan vaan leikkaisin kakkupaperinreunat ja laittaisin uuden paperin kakun alle. Kakku oli pieni ja suklaakuorrute jähmettynyt, joten saatoin hyvin siirrellä sitä, jotta uusi alunen saatiin paikoilleen. Tästäkin melkoinen tilanne saatiin aikaiseksi, ja noin yksinkertainen ratkaisu löytyi. Kuivakka naurahdus tässä kohtaa.

Vieraat oli kutsuttu tiettyyn aikaan, ja jotenkin minulle aiheutti pientä mitensennytsanois - olkoot vaikka tykytystä se, että tulee tekstari, jossa eräs kokoonpano kysyi, sopiiko tulla kahta tuntia (!) aikaisemmin. No sopiiko? Sopiiko? Jäin hokemaan ääneen tuntien samalla miten tuli kamala hiki enkä kuullut enää mitään. Tokenin tästä kuitenkin nopeasti ja huomasin, että sormeni naputteli viestiin: Tottakai, tervetuloa! Sitten jäikin kiillote juustokakusta vain unelmaksi, muutenhan minä olisin sen tehnyt. Tietysti!

Kyllä voikin 1-v synttäreiden järjestäminen saada aikaan niin monenlaisia tuntemuksia, päällimmäisenä äidin ylpeys valtavan ihanasta juhlittavasta!
 
 

7 kommenttia:

zirk kirjoitti...

Tarjoiluthan näyttävät oikeinkin hyviltä, ihan viimesen päälle pöytä koreena siä! Ihana tuo viimeinen nökö-hammaskuva. <3

Heidi kirjoitti...

Yksvuotiset on kyllä niin juhlista haikeimmat. Ja juuri tuon 'joko se nyt noin iso muka on' vuoksi. Ei ole enää vauva ei. Mulla oli tämän nuorimmaisen, muutaman viikon takaisissa vastaavissa pippaloissa, oikeasti silmät kosteina. Kun TIESI, että viimeistä viedään tätä lajia, seuraavaksi se kertoo itse, minkälainen kakku pitää olla ja mitä halutaan synttärilahjaksi.

Miima kirjoitti...

Onnea pienelle isolle 1-vuotiaalle!! Ja erittäin syötävältä näyttää juhlatarjoilut :P

Tytti kirjoitti...

Onnea sankarille ja sankarin äidille!

Kauniit tarjoilut. Mulle on niin tuttua tuo kiireessä sählääminen (tytär kertoi viime synttäreillään KAIKILLE vieraille miten täytekakussa piti lukea Sanni 7v mutta äiti sähläsi ja pelasti tilanteen nompparelleillä...) Ja olen myös tunnettu siitä että aina on vähintään yksi haava/palovamma/särkynyt astia tms piiloteltavana.

Mutta itse juhliminen on ihanaa :)

Jennijee kirjoitti...

Äiti oli kuohujuomansa ansainnut, upean näköiset tarjoilut taas. Kaukana kippis!

Ripu kirjoitti...

Zirk: Kiitos ja kiitos, ihanat hampit on ihanalla!

Heidi: Niin juuri. Piti itkeäkin ihan vähän eilen, kun jäin yksin sohvalle talon hiljettyä. Kyyneleet saattoivat johtua kyllä, että olin ihan naamat lasillisesta shampanjaa. Hahha. Ei vaan, se on niin bittersweet tämä aika. Nyyh.

Miima: Kiitos kaunis!

Tytti: Kiitos paljon. Ja on lohduttavaa lukea, että toisaallakin kenties joskus sählätään, vaan hienosti pelastettu tilanne, vaikka tytär paljastikin toisille. :) Ihana.

Jennijee: Kippis ja kiitos vaan!

Anonyymi kirjoitti...

B Vitamin - Several versions of B [url=http://ywashst.com]life cell[/url] not essential that this kind of boasts are correct. order lifecell It's also wise to by no means hesitate to invest over a high priced http://lfcream.com a safe and secure quality product or service for those individuals.