Pandaa etsimässä Punavuoressa

Yksivuotiaan (lue: äidin - kröhm..) ehdottomia suosikkivaatteita ovat tällä hetkellä haalarit, a.ka. onesiet, a.ka jumpsuitit - rakkaalla vaatteella on monta nimeä. Olin päättänyt, että en tykkääkään tuosta Mini Rodinin pandahaalarista, koska kaikki 1-vuotiaan koot olivat loppu joka paikasta. En silti vaan kerrassaan saanut rauhaa. Tiedättehän tunteen. Piinaa ja vaivaa niin kauan, kunnes asia on hoidettu. Näiden tuntemusten kanssa ei ole leikkiminen, mutta ne vaivat loppuvat, kunhan toimii, eikä jää miettimään liikaa. Valitettavasti tämä on parantumaton vaiva, sillä jonkin ajan kuluttua koittaa jälleen uusi tuntemus... Aijai.

Arvaatte varmaan. Oli pakko lähteä päiväkävelylle naapurustoon. Ihan vaan viattomasti päiväunille nukutin yksivuotiasta. Ai katos, siinä onkin punavuoren peikko.

No jos sitä ihan vaan piipahtaisi sisällä, kun ulkonakin on aika viileä..

Bugikset on niin ihanat. Meille ei tullut niitä, vaikka kuinka halusin. Mies ei suostunut. En kyllä unohda sitä. Silittelen niitä sitten täällä. On ne vaan makeet. Neljävuotias keräilee aina ihania, puisia leivonnaisia mukaansa täältä, ja onkin kiva, kun niitä voi ostaa vaikka vaan yhden kerrallaan - (onko ikinä ostettu vaan yhtä, kysyn vaan). Mini a Turen superlämpimiksi kehuttuja rukkasiakin on täällä. Iiiihania. Soreleja olisi kans. Näyttävät lämpimiltä. Taitavat päästä meille kilpailemaan Viikkareiden kanssa. Just onkin neljävuotiaalle jäämässä pieneksi Vikingin talvigoret. Voi pahus sentään, että pitikin sen jalan taas kasvaa.. Molon fleecehaalareita on herkkuväreissä. Yksivuotiaalta puuttuu kokonaan fleecet. Voi pihkurainen, pitikin tulla tänne lämmittelemään.

Tsekkaan vielä ennen lähtöä parit rekit, kun Mini a Turellakin on aivan ihana haalari, ja mitkä supersuloiset värit. Punavuoren peikon Niina kertoi, että Småfolkilta tulee neljä mallistoa vuodessa, eikä ole vielä kertaakaan ollut samaa printtiä kahta kertaa! Niin ja sitten on Mini Rodinit, näistäpä ei muuta, kun ihkujahan nekin. Se on selvä. Olin jo tekemässä poistumisliikkeitä, kunnes huomasin jonkun pinkin pilkottavan haalareiden lomasta, ja ihan selvästi viittovan minulle, että kurkistapa tänne...

EIKÄ!  

MEIDÄN PANDAHAALARI! 

JA YKSIVUOTIAAN KOOSSA! 

EI-OO-TODELLISTA! 

 

 Need I say more? 

Pystyikö tuota nyt vastustamaan? 

Niin arvelinkin, Panda muutti meille

ja äiti sai rauhan.

Aamen.

Että semmoinen päiväunikävely..