Lämmintä syksyä

Neljävuotias: Lippis HM, mekko Marimekko, collari Mini Rodini, leggarit Minymo, jalassa Vansit

On tää erikoista. Just tyttöjä nukuttaessani tajusin, että tänä kesänä ei tarvittu kertaakaan tuuletinta. Mies sanois flektiä. Meillä on niin eri sanastot, enkä minä kyllä tajua useinkaan mistä se puhuu. Joka tapauksessa helteet jäivät tuon havainnoinnin perusteella tulematta. Tarjottelin aamulla neljävuotiaalle kuoritakkia päiväkotiin, kunnes tajusin katsoa mittaria, ja laittaa mokoman takaisin henkariin. Täällä etelässä on kuin olisi etelässä. Kosteaa ja lämmintä. Jostain syystä pää ei hyväksy, että ollaan syyskuussa, ja vielä t-paidoissa kuljetaan.

Neljävuotias pukee ja valitsee itse vaatteensa. Viime aikojen suosikiksi on noussut lippahattu. Hän laittaa sen välillä lippa taaksepäin, ja kysyy, onko hän ihan pojan näköinen. Puistoon päälle valikoitui mekko ja collari. Äitin piti mennä taas kyselemään typeryyksiä, että miksi laitoit mekon collarin päälle? - onneksi tajusin korjata, että no miksipäs et. Neljävuotias katsoi minua kuin olisin puhunut hänelle jotain puolaa. Itse vaan mielessäni taas ajattelin, että collarin olisi voinut vetästä mekon päälle. Voi että pitää olla rajoittunut henkilö.

Pikku-neitin kanssa pysytään kiireisenä. Jonkinlainen ripaus Kunnon tujaus on temperamenttia siunaantunut hänelle. Neiti on nyt pari kuukautta kävellyt, ja vauhti on sen mukaista. Kovaa. Lähes juoksuaskelin mennään. Ulkona kuitenkin on oltava tarkkana maastonvaihteluiden vuoksi. Pienikin alamäki kaataa kulkijan naamalleen, ja ei oo kiva, kun tulee kuhmuja. Pään kolahtaminen asfalttiin ei ole niitä kivoimpia saundeja. Olen aina ihan huonona, että ei-oo-totta-taasko-se-kopsahti. Onneksi ei isompia kumahduksia ole sattunut. Koputan puuta ihan nyt.

Äiti: Huivi Gap, neuletakki Marc O'Polo, kalsarit HM, jalassa Conssit. 11kuinen: Pipo Mini Rodini, huivi äitin Marc O'Polo, huppari Brooklyn Industries, housut Pop, jalassa Eccot

Äiti ponnarina-pullasuti yrittää hämätä pitämällä hupusta kiinni, kun ei kai sitä nyt saa kädestä pitää. Voin kertoa, että selkä ei varsinaisesti kiitä näistä ulkoiluhetkistämme. Neljävuotias kävelyttää pikkusiskoaan täynnä ylpeyttä. Tietenkin he kävelevät ihan sovussa käsi kädessä.