Ruokaostoksilla

kuva: waaoms.blogspot.com

Niin story of my life. Sitä paitsi nykyään täytyy varata aikaa miettimiselle, mitähän sitä tekisi ruoaksi. Niin on mennyt sellaiseksi elämä, että minua ei voi lähettää ex-tempore ruokakauppaan, ja kilahdan, jos Mies sanoo ovella: Tuo jotain hyvää. Minä en tiedä mitä on jotain - jos ei lasketa suklaata. Muutenkin ilman ostoslistaa korissa keikkuu poikkeuksetta aina lihapulla-ainekset (kermaviili, kananmunia, sipulikeitto, naudan paistijauhelihaa). Hyviähän ne on, en minä sillä, mutta niinhän sitä sanotaan, että vaihtelu virkistää.

Meillä ei ole sitä autoa, jolla hurauttaisin jonnekin ihanaan isoon markettiin. Voitteko uskoa, että kaipaan isoja marketteja. Vietin lapsuuteni (excuse me, mutta marketteja ei oltu vielä keksittykään tuolloin) nuoruuteni (ikähaarukka 18-28), ja vaiheen ennen lapsia isojen markettien läheisyydessä. Niin ja minulla oli myös auto allani. Wruuuum! Ostoskärri täyteen ja takakontti auki. Miten kätevää.

Kaiken tämän pohjustuksen jälkeen, olen valmis tekemään tunnustuksen. Here goes. Kotiovelleni tuotiin juuri kuusi (6) muovikassillista ruokaa. Kyllä. Kotiovelleni tuotiin. Niin ja kuusi. En tiedä, miksi tämä minua jotenkin nolottaa. Onko se jotain periluterilaista raadantamenttaliteettia, joka on niin syvään iskostunut (tosin ei varsinaisesti minun elämässäni juurikaan vaikuta), mutta tuntuu vaan jotenkin väärältä tilata tällainen palvelu, jos asuu kaupungin keskustassa, jossa lähimpään ruokakauppaan on matkaa 200m (puolustukseksi se on kylläkin ihan pikkuruinen ja sen valikoima on surkea suppea, ja vielä - se on kerran yritetty ryöstää, joten ylipäätään harkiten tuohon putiikkiin jatkossakaan). 

No oon sitten iloinen ja onnellinen huono ihminen, mutta nyt kaapeissa on jotain järkevää.  Käytin eilen lähes yhtä paljon aikaa ostoskorin täyttämiseen, kuin yleensä, jos täytän ostoskoria online vaikkapa lastenvaatteilla. Mietin, mitä ruokaa tehdään (jotain muuta kuin lihapullia, vaikka nekin ainekset vanhasta taipumuksesta tuli kerättyä ostoskoriin), ostin ruoka-aineita jemmaan, jotta ei tarvitsisi heti huomenna (vasta ylihuomenna) olla kaupassa hakemassa jauhelihaa. Mies totesi puuhailustani, että ei kai tässä nyt tarvitse varastoida jotain ydinlaskeumaa varten. No ei herra varjele, mutta kun kerran tilataan, niin tilataan sitten. Sama maksu. Se on tää nuuka luonne, joka nostaa välillä päätään. Sitä paitsi tämä kotipalvelu on mielestäni suorastaan halpaa - vain viitosen (josta kuitin mukaan neljä eukkoa oli keräilymaksua ja vain yks eukko tuli kuljetuksesta - edullinen kyyti, sanon minä). Tosin jatkossa tämä palvelu maksaa kymppisen, joten tuskinpa tämä synti tavaksi tulee.

Nyt olisikin edessä se ruoan valmistus, ja materiaalia on kaapit niin täynnä, että ihan täytyykin alkaa pohtimaan, mitä sitä sitten syötäisikään.