perjantai 28. syyskuuta 2012

Leipuri Tunari täällä moicca!

kuva: täältä

Keittiö on sanalla sanoen suklainen. Päätin tehdä 1-vuotiaan kakkuun suklaakuorrutteen (ei se syö sitä kuitenkaan), koska a) en osaa kaulita marsipaania oikeaoppisesti 2 mm paksuiseksi b) enkä pursottaa mitään, vaikka kuinka Städter tylliä omistankin (lukuisia - haluaako joku ostaa? Halvalla.). Kuvittelin osaavani erilaisia pursotustekniikoita luettuani paria blogia parina iltana ennen esikoisen yksivuotissynttäreitä. Kakkua aloinkin itsevarmasti pursotella juhla-aamuna, ja kun kerron tässä nyt, että teen suklaakuorrutetta, niin voitte varmaan visualisoida tuliko samanlaiset kiekurat kuin malliesimerkeissä.

Nyt mä mietin, että teen suklaakuorrutteen pintaan ja sivut kuitenkin pursottaisin vispikermalla. Suoraa pursotusta osaan - jotenkuten. Siinäkin voi tumpuloida. Helposti. Tein suklaakuorrutetta kuitenkin niin reilulla kädellä, että sain kakun kupeetkin peittoon - tahtomattamani. Hupsis, kuorrute valuu.. ja valuu.. ja valuu. Ei s-tana, myös kakkupaperi on ihan suklaassa - tahtomattani. Sen sijaan, että olisin jättänyt valuneen suklaan paperiin hiukan artsysti levinneenä, aloin paniikissa pyyhkiä sitä pois siitä, ja nyt on sen näköinen kakkupaperi, että en edes viitsi kuvailla sanoin.

Strategiani on nostaa kakku paperin päältä uudelle paperille - aamulla. Kannattaako tämä? Ajatelkaa, miten viisaaksi olen tullut, että täältä lukijoilta a.ka asiantuntijoilta tiedustelen keskellä yötä, kannattaako minun nostella tuota kakkua. Juhlathan ovat huomenna, jotta uutta ei sitten ehdi. Jotenkin minua ei yllätä tämä tunarointi. Ei sitten yhtään. Jos polttaisin, niin nyt saattaisin käryttää jotain Belmonttia parvekkeella ja miettiä huulet tiukkana miten pelastaudun, mut emmä polta.

Mä lähden nyt keskeyttämään esikoisen Muumitalon asukkien unet ja heitän ainakin Muumimamman ja Niiskuneidin kakkuun koristeeksi. Älä sano mittään. Minä kyllä tiijän. Pitää huomenna vahtia yhtä kaksivuotiasta vierasta, ettei se jukoliste nielaise niitä. Se on kyllä semmoinen tyyppi, että aina pitää olla syömässä meidän kakuista ne pahviruusut, vaikka olisin saattanut muistoksi haluta säästää. Ups, too late. Masussa jo. Nyt ei olekaan ruusuja - HA!

P.S. Pelasin varman päälle, ja tein myös valkosuklaa-lime juustokakun. Sisko teki mummolassa itelleen synttärikakuks (miettikää mikä sisko minäkin olen - ihan useless) ja vieressä siis seurasin miten tämä tapahtui. Hienot päällisetkin siihen tuli tuolloin, mutta nyt luotan lime-viipaleihin. Ne ehkä osaan leikata. Tästäkään ei ole varmuutta. Huomenna tiedetään, miten kävi. Olen kuitenkin miettinyt tekisinkö tähän kakkuun kiillotteen? Miksi, oi miksi?, te siellä mietitte. No, mitä mieltä? Uskaltaako joku siellä sanoa, että älä helkkarissa pilaa sitä(kin) kakkua!

P.S.2. Hei ihanaa, seurakuntalaisia ja muitakin salaisia lukijoita on tullut hirmuisesti lisää. Mahtavuutta. Kiitos, siunausta ja tervetuloa!

10 kommenttia:

Pepi kirjoitti...

:DD
- en sano mitään, mä nauran vaan !!
Btw. Tuleekos ne vieraat aikasinkin, ajattelin vaan...

Ripu kirjoitti...

Pepi: Mikä naurattaa? Mikä, häh? :D Joo tulee ne, klo 16. Ja se on jo ihan tarpeeksi aikaisin. Vähintään yhdet kilarit olen siihen mennessä saanut. Luultavasti kahdet. :)

jarna kirjoitti...

No tota...siis en ole mikään sokerileipuri, mutta en ehkä lähtis nostelemaan kakkua...mutta toisaalta sellainen käytetyn jaskapaperin näköinen kakkupaperikaan ei oikein ruokahalua kiihota.Että...ehkä mä laittaisin siihen lautaselle jotain karkkeja tai suklaapaloja tai jotain tollasta...mansikoita? Jos saisit tuoreita jostain. Siis sen kakkasen-eiku suklaisen-kakkupaperin päälle, että ne pyyhkimäjäljet menis piiloon.

Kerro sit mitä teit ja kuin kävi ;)

Nää sun (yö)turinat on niin parhaita. On hyvä mennäkin tästä jännityksen sekaisin vatsoin nyt nukkumaan. Saankohan mä unta, kun mietin nostatko kakun vai etkö?

Ripu kirjoitti...

Jarna: Eli kakku siirretään. :) Eikun kiitos, täytyy harkita neuvoasi. Mun pitäs kyllä laittaa jotkut suklaalevyt sen kakun ympärille. Vitsit, että tulis hieno!

Ajatella, että jotkut meille valikoituneet onnekkaat juhlavieraat joutuvat vielä syömään nämä leipomukset. Varjele. Hihhih.

Heidi kirjoitti...

Kiillotteen! Voi Ripu, pistä kakku kiiltämään, hyvältä ne maistuu kuitenkin! Rutistus ja hellä silitys pienelle sankarittarelle <3

annna kirjoitti...

:D Mä oon niin rakastunut suhun. Tsemppiä juhliin!

Anonyymi kirjoitti...

Älä ainakaan yksin nosta sitä kakkua! Kaksi (aikuista) ja molemmilla kaksi lastaa, näin meillä on onnistuttu. Ja jos ei onnistu niin sit voi syyttää epäonnistumisesta sitä toista ; )
-Sini-

Pepi kirjoitti...

Mä lähden nyt puutalkoisiin, risusavottaan niinsanoakseni, tulen sitten illemmalla odottelemaan kuvia ja kertomusta kuinka kävi - ja kuinka naamioit :D

Mukavia, herkullisia synttäreitä!

zirk kirjoitti...

Leikkaa suttupaperi mattopuukolla pois. Älä tee kiillotetta. Ja järki käteen, kakkuja ne vaan on. Aika laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Olet liian väsynyt, selkeästi.
Tää on se kohta elokuvassa kun ystävä ravistelee sua ja läimäyttää kasvoihin: tokene nainen!!!
:D
Ps. Tee taiteelliset pursotukset. Miten Dali pursottais? Ei ole mitään syytä, miks sun pitäis olla näköalaton ja tylsä.

Ripu kirjoitti...

Heidi: Kiitos luottamuksesta! Ja kiitos halista, annetaan pienelle juhlijalle. :)

Annna: :D Kiitos!

Sini: Loistovinkki, pannaan korvan taakse future referenssiä varten.

Pepi: Toivottavasti oli hyvä risusavotta, ja kiitos toivotuksista!

Zirk: No kiitos, läpsystä :), tsempistä ja kannustuksesta taiteellisuuteen! Ja sun ehdotus olikin se meidän toteutus, tosin ei tarvittu ihan mattoveistä. :D