torstai 14. maaliskuuta 2013

Kettu-karkki ja katkera sisko

kuva: täältä

Kohtaus 1:
Neljävuotias vietti tänään vajaan päivän päiväkodissa. Saavuin hakemaan neitiä, kun he olivat vasta lopettelemassa lounasta. Jollain oli synttärit, ja lapsille oli jaettu jälkkäriksi Kettu-karkit. Siis nyt oltiin päiväkodissa, ei vanhainkodissa. Hello. Kuulin, kun neljävuotias kysyi, saako ottaa Kettu-karkin mukaansa. Näytin hoitajalle peukkua, sillä tiesin, ettei neljävuotias suin surminkaan söisi ko. karamellia. Lähdimme kotiin kävelemään, ja neljävuotias katsoi minua kiitollisena melko dramaattisesti todeten:
- Olipa onni, että satuit paikalle, muutoin olisi kohtalokseni koitunut se karkki. 

No olipa onni.
 
Kohtaus 2:
Toinen hihitys liittyi jälleen kotimatkaan - tällä kertaa kaupungilta. Olimme jätskeillä, kun Mies soitti melko kypsänä, että yksivuotias ei lopeta itkua kolmen vartin ulvomisen jälkeen, vaikka hän heittelisi voltteja. Ilmeisimmin oli heittänytkin. Meillä siis ihan järkky eroahdistus menossa, jos ette tajunneet. Lähdimme siitä sitten vähän huokaillen tekemään matkaa kotiin, kun neljävuotias totesi:
- Harmi, ettei iskä pärjää siskon kanssa. 
Sanoin siihen, että siskolla on nyt vähän vaikeaa, ja se ikävöi meitä tosi paljon, mutta totta turiset. 
- Pikkusisko on kato niin katkera, kiteytti neljävuotias.

Voihan sen näinkin nähdä.

11 kommenttia:

Riitta kirjoitti...

=D

mehtäemäntä kirjoitti...

heeheehee..onneksi ei karkki koitunu kohtaloksi :D

Anonyymi kirjoitti...

siis mä en kestä. mulle tulis pissit housuun joka päivä teidän arjessa. ja mun lantionpohjan lihakset on ihan kunnossa.

rouva koo

Anonyymi kirjoitti...

Ihania tilanneanalyysejä siellä. OP

Live&Home kirjoitti...

:D :D :D
lapset ja niiden jutut <3

Ripu kirjoitti...

Riitta: =D

Mehtäemäntä: Sano elä muuta. :)

Rouva Koo: Ei saa tulla pissit. Eikähän mullakaan oo niissä lihaksistoissa mittään vikkaa, vikkaa, vikkaa. ;)

OP: On hienoja hetkiä. :)

Live&Home: Kyllä mä aina mietin, että mistä kummasta ne tulee, mutta ihana että tulee. <3

caelia kirjoitti...

Ihan mielettömän hauskoja sutkautuksia ja oivalluksia teidän neidillä, en malta odottaa että meilläkin aletaan juttelemaan oikein kunnolla :)

Tämän hetkisellä viiden sanan varastolla siihen tosin menee vielä tovi :)

Mukavaa viikonloppua!

Anonyymi kirjoitti...

onko noi kettukarkit olevinaan jotenkin terveellisempiä vai mikä siinä on takana, että lapsille niitä tarjoillaan? Samoin meidän muksun kerhossa joku toi niitä just synttäreiden kunniaksi, lisäksi joissain kerhon ja muskarin juhlissa on niitä ollut. Mummolasta niitä itse aina lapsena saatiin. Mutta meille, myös lapsille maistuu!

viiltävää analyysia!

Ripu kirjoitti...

Caelia: Jutut ovat niin oivaltavia tuolla neljävuotiaalla, että ihan ihmetellä pitää. Siksi niitä taajaan pyrin nyt kirjaamaan, kun muuten unohtuu heti.

Yleensä ne jutut muuttuu tosi mahtaviksi siinä 3+, ja sitten vain aikuiset ovat kattona, kun alkavat selitellä tai korjailla, miten tää maailma oikeesti menee. Pyrin pitämään suuni mahdollisimman pitkälle kiinni tästä asiasta. :)

Anonyymi: Siis en tajua noita kettu-karkkeja. Sokeriahan niissä on, eikä mitään luomuterveysversioitakaan ole. Olisko joku uus trendi? :D

Minä en ole noita nähnyt kuin siellä vanhainkodissa. Kyllähän ne ovat ihan hyviä, mutta jostain syystä ne niin assosioi mummoihin, samoin kuin ne yhdet jauhoiset piparminttupastillit.

Kiitos vielä, analyysi on viiltävää.

Henna73 kirjoitti...

Mietin tuota kettukarkkiasiaa lastentarhanopena. Oisko siinä ideana, että ne on pehmeitä eikä esim. tukehtumisvaara oo niin iso?! Siis vanhainkotikamaa :D Meillä on kunnassa koko päivähoito karkiton.

Ripu kirjoitti...

Henna: Voi ollakin juuri tuo pehmeys, mutta onhan se karkki melko iso kuitenkin. Hienoa tuo karkittomuus!