maanantai 25. maaliskuuta 2013

Hetkiä synttärisankarin juhlista

Onnea, onnea ihana viisivuotiaamme!

Juhlimme synttäreitä vähän jo eilen oman perheen kesken. Neiti viisivuotias toivoi saavansa osan lahjoistaan eilen, ja osan tänään. Tiedustelimme kuinkahan paljon lahjoja neiti oikein mahtaa odottaa. Saimme vastaukseksi vain mahtavan kikatuksen, ja vilkaisimme samalla toisiamme, että ei saata tilaus versus toimitus kohdata.



Synttärisankarin lahjasaalis osa I

Odotettu lahja Lego Friends. Eläinhoitola ei ole sama kuin eläinlääkäri. Tämä tuli selväksi. Tämä paketti kuitenkin oli kiva, kuten kaikki muutkin Lego Friendsit. Heppatytölle tilattiin pikkuOtuksesta Ubangin mekko. Äiti on erityisen innoissaan siitä, että mekko on raikkaan värinen, eikä aina välttämättä pinkki! Viisivuotias on ilmoittanut aikovansa isona muotisuunnittelijaksi, joten muotia ja trendiasuja saa alkaa piirtelemään sketch-vihkoseen samoin tein.

 
Mä vaan tarkistan tästä kirjasta onko tää aito. - Whaaaat?

Erityiskiitos menee tässä kohtaa Bonnierin asiakaspalvelulle. Muistatte ehkä, että tilasin itselleni Olivian ensisijaisesti siksi, että saisin antaa lahjaksi viisivuotiaalle Minna Parikan designia, johon muuten en olisi saattanut muutoin sijoittaa tässä elämänvaiheessa. Ensimmäinen lehti ja laskukin tuli, vaan ei laukkua. Otin yhteyttä viikko sitten Bonnieriin ja sain kuulla, että tilaajalahjat lähetetään yleensä noin nel viikkoa laskun maksamisesta. Kerroin kauniisti, mutta määrätietoisesti, että nyt ei neljä viikkoa sovi, kun syntymäpäivä on tänään. Bonnierillapa laitettiin töpinäksi, ja meidän laukku napattiin toimitukselta, jotta saatiin se ajoissa syntymäpäiviksi. Sanoisinko, että tässä on loistoesimerkki erinomaisesta asiakaspalvelusta. Iso kiitos. Mum's gotta do what mum's gotta do.


Mitä tekeekään tytär? Äiti onko tää varmasti "se oikea" sydänlaukku? Mä meen tarkistamaan mun Helsinki-kirjasta. Tässä on kantohihna eri kohdassa, mutta okei, on tää muuten ihan hyvä. No iso helpotus. Onpa hyvä, että on muuten ihan hyvä.


Etkö tajua, mä haluan KOKONAISEN!

Ajattelimme juhlistaa ja maistella Sanna Kiisken mormoonikuppikakkuja (hihihih) leikkaamalla pieniä siivuja niistä, jotta jokainen saisi maistaa eri makuja, vaan sehän ei käynyt meidän pienimmälle juhlijalle. Koko kakku käteen tai se oli juhlat seis. Oli varmaan hyvää tuo suklaa. Huomaatteko muuten, että ei yhtään stressiä ole purettu tänne synttärivalmisteluista. Minä olen nimittäin vihdoinkin tullut neroksi, ja ostin valmista. No kyllä niitä kakkujakin vielä väännetään itse, vaikka mies on anellut ettei, mutta kyllä, kyllä -  kakkuja tulossa, kuin myös juhlia, bonuksena ne maagiset kaverijuhlat! Hiphappyhurray!






4 kommenttia:

Pepi kirjoitti...

Tää oli niin ihanaa, että menin ihan sanattomaksi :D

Miima kirjoitti...

Hih, äiti saa olla nyt tarkkana ettei vaan hanki mitään Feikkiä :D

*riikka* kirjoitti...

Onnea kovasti viisvuotiaalle!Meillä vietettiin myös viikonloppuna vitossynttäreitä ja tuntuu kyllä, että tieto ja taito ja varsinkin tuo näsäviisaus ovat tuossa kohtaa aika korkealla:)

Ripu kirjoitti...

Pepi: Hihih! :)

Miima: No ei tod. mitään feikkiä. Ever. :D

Riikka: Kiitos, ja paljon onnea sinne viisivuotiaalle! Kyllä se on just niin, kuin sanot. :) Ihania pieniä näsäviisastelijoita ovat.