keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Äiti ihan oikeesti


Lähdimme tänään tyttöjen kanssa kaupungille vähän humputtelemaan. Lanseerasin nimittäin tänään neljävuotiaalle - kenties huikeimman pedagogisen oivallukseni - rahaa säästöpossuun tai oikeammin norsuun, kunhan siivoaa tavaransa. Äläkä sano siellä, että pitää niitten pentujen siivota ihan ilmattekskin. Pitää, ei vaan toteudu meillä. Minä olen täysin valmis maksamaan siitä, että lelut ja vaatteet pysyisivät paremmin järjestyksessä. Ainakin silloin, jos lapsi muistaa itse pyytää ja tsemppimielessä. Sitä paitsi 5 senttiä on ihan yhtä hyvä kuin 2 euroa.

Tämän päivän uurastuksen jälkeen, neljävuotias tyhjensi säästöjään innoissaan, ja halusi lähteä ostoksille h-e-t-i. Hän ihan rallatteli kotona, ja totesi olevansa ihan jännittynyt. En uskaltanut kysyä, mitä lapsi oikein kuvitteli menevänsä ostamaan. Kukkaroon ladattiin tasan 10 euroa. Melko paljon, mutta eka kerta on eka kerta. Olkalaukku olalle ja matkaan.

Ratikkapysäkillä neljävuotias aloitti leikin, ja sanoi minulle yhtäkkiä Ai hei Riitta! Tämä tarkoittaa sitä, että leikimme, että tapaamme ulkona sattumoisin, ja minun roolini on esittää Riittaa Ti-ti nallesta. Niinpä, casting voisi olla jotain muutakin, mutta tässä pelissä roolia ei saa valita. Äitihän oli leikissä, vaikka ratikassa mietinkin, kuinka moni piti minua oikeasti Riittana lapsen istuessa käytävän toisella puolella ja kutsuessa minua kuuluvalla äänellä. Vastasin aina kuitenkin kuuliaasti.

Vähän ennen Stockan pysäkkiä neljävuotias kysyi missä Ti-ri vauva mahtaa olla? Vastasin siihen, että Ti-ri vauva nukkuu tässä vaunussa, näethän itsekin. Viittasin tällä nukkuvaan yksivuotiaaseen. Neljävuotias vilkaisi kanssamatkustajiin ja totesi edelleen kuuluvalla äänellä, että äiti, siinä on oikeasti minun pikkusisko, kai sinä sen tiedät. Minua alkoi naurattamaan ihan kamalasti, sillä neljävuotias oli jostain syystä tällä kertaa niin aidon hämmentynyt, vaikka olemme leikkineet tätä leikkiä monet kerrat. No kai minä nyt sen tiedän, en vaan saanut sanottua. En voinut lopettaa nauruani, ja huomasin toisten matkustajien pälyilevän kenties vähän huolestuneena toisiaan, että tiedänköhän varmasti, että rattaissa oleva lapsi ei ole oikeasti se Ti-ri vauva. Olisin ihan varmistanut tämän, mutta vedet sen kun valuivat silmistä, kun hekottelin täysin hullua tilannetta. Apua. Sai muuten olla viimeinen kerta, kun vastaan, jos minua Riitaksi puhutellaan. Sen siitä saa, kun lähtee lapsen leikkiin mukaan - julkisella paikalla. 

P.S. 10 eurolla irtosi neljävuotiaan valitsemat kuusi (6) kimaltelevaa rusettipinniä, tuntematon määrä rahaa katutaiteilijoille ja kaksi (2) minimunkkia. Sitten tuli kukkaron pohja vastaan ja saatoimme lähteä takaisin kotiin.  

5 kommenttia:

Jennijee kirjoitti...

Oi, ekat omat ostokset on huippuja! Meidän 3 vee sai ennen Tenskun matkaa ukilta 5 euron setelin. Huolehdittiin monta kertaa, että onko se tallessa, ja lopulta hän osti itselleen Hello Kitty hiuspannan ja Hello Kitty karkkihärvelin, ja oli ikionnellinen! :)

Kivaa iltaa Riitta! :D

caelia kirjoitti...

Täällä hörähdeltiin oikein antoisasti Riitalle, kiitos illan piristysruiskeesta :)

Ripu kirjoitti...

Jennijee: Ai että, sen Ukin antaman setelin lapsi varmaan muistaa isonakin. Tai paras olisi. :D Meilläkin on tehty omia ostoksia ennenkin, mutta tämä kerta oli jotenkin erilaista, kun ostosten eteen oli tehty töitä.

Ja hei, mä en vastaa tuohon toivotukseen. ;)

Caelia: Et kai sinä herra varjele sattunut siihen samaan ratikkaan? Ja lopettakaa tuo Riitan viljely, ihan heti! Kuulitteko?

Hauskaa iltaa nyt kuitenkin!

Anonyymi kirjoitti...

Hei Riit....
Joo, tiedän tunteen, ensimmäiset itse tienatut rahat on mahtava fiilis.
Minä taisin tienata ensimmäiset rahana korkoina...Silloin kun minä olin pieni, pankin palveluajat oli mitä oli, ja pankkikorttia tai automaatteja ei ainakaan meillä päin niin ollut. Monesti piti vanhemien lainata meikäläiseltä satanen tai pari, että saivat perjantaina lähikaupasta tarvitsemansa. Korko oli kiskurikorko 10%, mutta siihen aikaan jopa pankkitalletusten korko oli ihan toinen kuin nykyään. Alkupääoma oli saatu mummolta ja papalta sekä lottovoitosta. OP

Ripu kirjoitti...

OP: Wau, vakkarilukijoihini kuuluu mm. lottovoittaja. Excellent! Mitäs keksittäs? Hehheh, no ei oikeesti. Hienoa, että joskus toisinkin päin. Meillä on mennyt roolit juuri niin päin, että vanhemmat ovat saaneet jeesata.