maanantai 3. joulukuuta 2012

To Do:

kuva: täältä


Viime jouluna Joulupukki toi minulle kuvassa näkyvän hässäkän valmistamiseen tarvittavat systeemit. Huomatkaa: ei mitään hajua edes oikeasta termistöstä. En tiedä minkä takia ajan itseni näihin tilanteisiin. Miksi ei voi olla tyytyväinen siihen, että yksivuotiaskin nukkuu jo kohtuullisesti ja itsekin tuntee olonsa jollain tasolla virkeämmäksi. Kun vaan ei voi.

Jotta elämäni ei tosiaankaan helpottuisi missään kohtaa, minä aion koota tuon Keleen. Huomatkaa asenne. En suhtaudu tähän minään hyväntuulisena pikkupiipertelynä, vaan tiedän jo, että nuo saakutan oljenkorret on roskapöntössä alta aikayksikön. En kuitenkaan luovuta vielä, kun tarvikkeitakaan ei ole edes otettu pussista. Mies pitää minua oikeasti ihan seinähulluna. Tai en ole vielä varsinaisesti kertonut hänelle tästä projektista, sillä se pyytää jotkut tyypit hakemaan minut. Lepäilemään. Ehkä aiheesta. Verenpaine on noussut jo tätä juttua kirjoittaessa, jotta syytä olisi vielä harkita. Nää on niin näitä Nearest cliff, please -juttuja, mutta kerrankos sitä himmelin kokoaa. Hah. Alku vaikutti ainakin lupaavalta, sillä naurusta ei ollut tulla loppua, kun tavasin ohjeita: 

Himmelin valmistus vaatii tekijältään geometristä hahmottamiskykyä..

See you later


8 kommenttia:

zirk kirjoitti...

Tsemii! Sä pystyt siihen! :D

Ripu kirjoitti...

Cheers Zirk! En jaksanutkaan vielä tänä yönä aloittaa. Opiskelen videoita tosin tällä hetkellä, että tosimielellä täällä ollaan liikkeellä. ;)

Nannas Kasiväylä kirjoitti...

Kiitos viimeisen lauseen tajusin just, miksi Ikean pilleistä ei tullutkaan himmeliä. Nää yöprojektit ovat kyllä ihan parhaita pitämään meidät äiti-ihmiset järjissämme eiku saavutetussa stressitilassa.

Ripu kirjoitti...

Nannas: Älä muuta virka. Muistan lukion lyhyen matikan opettajan kuittailut minulle, kun ei-ihan-hirveesti-kiinnostanut-ne-pirun-derivaatat, niin hän totesi tuovansa minulle himmelin tekovälineet tunnille. Tänään (siis vaivaiset parikytävuotta myöhemmin) vasta tajusin, että sehän oli puhdasta kettuilua. Enhän minä olisi sitä himmeliä edes osannut tehdä!

Arg. Kyllä on taas järkee tässä hommassa. Mulla on nyt kuitenkin visio. Ja se on paljon se.

Jennijee kirjoitti...

Himmelit on aivan ihania! Ja kaupan päälle saat tehokasta aivojumppaa.

Missä/miten ihmeessä noita säilytetään? Ensin pari yötä hikoilua ja loppiaisena vinttiportaissa kräts?

Mieti tää homma nyt loppuun asti! ;)

Ripu kirjoitti...

Jennijee: Pari yötä ei taida riittää. Tai ehkä se saa riittää. Himmeli saa olla mun pinnanvenyttäjätreeniä myös. Niin ja ei ole säilytysongelmia, kun uusi himmelihän tehdään joka vuosi uudelleen - etkö tuota nyt jo tiennyt?

*Laura* kirjoitti...

:D Minusta ei olisi ikinä tuohon... Mutta mieti mikä fiilis kun olet saanut sen valmiiksi!

Ripu kirjoitti...

Laura: Älä sano mittään.. Mua niin naurattaa tuo mieti mikä fiilis. Mietin, mietin, kunhan saisin tuon olkipussin ensin auki. :) Kiitos tsempistä!