Kolmantena adventtina
Eilen tapahtui jotain erikoista. Havahduin aamulla ja mietin, jokohan kello on käynyt yli yhdeksän, kun on niin virkeä olo. Nousin istumaan, vilkaisin kelloa, sammutin puhelimesta virrat (teen tätä ihan koko ajan muutenkin, en osaa käyttää jo syksyllä saamaani älypuhelinta -kihhi!) ja vilkaisin uudestaan. Se näytti yhä 6.44. WTF. Olo oli epätodellinen, sillä meillä nukutaan lasten kanssa useimmiten vähintäänkin sinne kasiin, useimmiten ysiin. Kyllä vaan ja vähänkö siitä saa kuulla. Eräs perheemme jäsenhenkilö käy semmoisessa paikassa kuin "töissä" ja herää ilmeisesti lukuisia tunteja aikaisemmin kuin me muut. Shocking. Tunnustelin tätä outoa ajankohtaa tosi aikaisessa aamussani ja hiiviskelin keittämään kahvit ihastellen kaunista lumista maisemaa - ikkunan takana kaupunki oli vasta vähitellen heräilemässä. Ihana tunne. Milloin olen viimeksi istunut ja heräillyt rauhassa vain kahvikupin kanssa? Voisi ottaa tavaksi. Joopatijoo. Tänään en herännyt aikaisin, saatikka yksin. Aamupalatarjoilu toisille perheemme jäsenhenkilöille pyyhkäisi rauhallisen aamukahvihetkeni yli kuin lumiaura. Wruuum!
Kiiruhdin eilen - tänä rauhallisena aamuma - ajoissa kohti Stockaa ja agendassa kotiin-ei-oo-asiaa-ennen-kuin-olet-saanut-täytettyä-pukin-konttia. Tähän ei mennytkään kauan. Stocka on kyllä loistava. Eräästä lahjasta ei ollut oikeaa kokoa, vaan Oulussapa oli ja sieltäpä se laitettiin pikana tulemaan, jotta ehtii pukinkonttiin. Sitten löytyi sitä ja tätä ja tuota eli nyt on saatu jo ihan kohtuullisen hyvä flow lahjahankinnoille ja se nollapaketin tuska on mennyttä. Jei, hyvä minä! Ilmoitin ukille, että laittaa peräkärryn auton perään ensi viikolla postinhakureissulla - nimittäin tilasin myös nettikaupoista täytettä kuusen alle ja ne suoraan mummolaan. Mä-oon-nero. Jaksan kiitellä ja ihmetellä tuota Internettiä ja ihania verkkoputiikkeja. Love. Meillä lahjoiksi on jo vuosien ajan hankittu myös milloin vuohia, milloin koulupukuja ja puhdasta vettä. Tänä vuonna hyväntekeväisyyskohteena on kotimaa. Miehelle näiden lahjojen hankkimisesta erityispropsit.
Tänään kolmantena adventtina ystäväperhe tuli vierailulle enkä voinut lähteä säntäilemään pukinasioita. Hyvä. Teki hyvää vetää henkeä ja siivota sekä leipoa torttuja joululaulujen tahtiin. Vastapäisen talon naapurit varmaan pitävät minua melkoisen greisinä (täysin oikeutetusti), sillä keittiön ikkunasta näkyi Helly Hansenin kalsareita sheikkaava, torttuja uuniin lappava henkilö. Varmasti ajattelivat, että olin vahvasti päihtynyt. Mutta minähän olinkin! Päihtynyt joulusta! Olen nimittäin aina erinomaisella mielellä - jopa siivotessani - mikäli joululaulut raikuvat taustalla. Mies kävi välillä pyörittelemässä päätään vakavalla naamalla, kunnes ilmaantui jälleen keittiöön - nenä teipattuna otsaan. Lauloivat lasten kanssa toisessa huoneessa Porsaita äidin oomme kaikki. Just.
Suosikkijoululauluni tänään oli ihana Tuomo.
Kiiruhdin eilen - tänä rauhallisena aamuma - ajoissa kohti Stockaa ja agendassa kotiin-ei-oo-asiaa-ennen-kuin-olet-saanut-täytettyä-pukin-konttia. Tähän ei mennytkään kauan. Stocka on kyllä loistava. Eräästä lahjasta ei ollut oikeaa kokoa, vaan Oulussapa oli ja sieltäpä se laitettiin pikana tulemaan, jotta ehtii pukinkonttiin. Sitten löytyi sitä ja tätä ja tuota eli nyt on saatu jo ihan kohtuullisen hyvä flow lahjahankinnoille ja se nollapaketin tuska on mennyttä. Jei, hyvä minä! Ilmoitin ukille, että laittaa peräkärryn auton perään ensi viikolla postinhakureissulla - nimittäin tilasin myös nettikaupoista täytettä kuusen alle ja ne suoraan mummolaan. Mä-oon-nero. Jaksan kiitellä ja ihmetellä tuota Internettiä ja ihania verkkoputiikkeja. Love. Meillä lahjoiksi on jo vuosien ajan hankittu myös milloin vuohia, milloin koulupukuja ja puhdasta vettä. Tänä vuonna hyväntekeväisyyskohteena on kotimaa. Miehelle näiden lahjojen hankkimisesta erityispropsit.
Tänään kolmantena adventtina ystäväperhe tuli vierailulle enkä voinut lähteä säntäilemään pukinasioita. Hyvä. Teki hyvää vetää henkeä ja siivota sekä leipoa torttuja joululaulujen tahtiin. Vastapäisen talon naapurit varmaan pitävät minua melkoisen greisinä (täysin oikeutetusti), sillä keittiön ikkunasta näkyi Helly Hansenin kalsareita sheikkaava, torttuja uuniin lappava henkilö. Varmasti ajattelivat, että olin vahvasti päihtynyt. Mutta minähän olinkin! Päihtynyt joulusta! Olen nimittäin aina erinomaisella mielellä - jopa siivotessani - mikäli joululaulut raikuvat taustalla. Mies kävi välillä pyörittelemässä päätään vakavalla naamalla, kunnes ilmaantui jälleen keittiöön - nenä teipattuna otsaan. Lauloivat lasten kanssa toisessa huoneessa Porsaita äidin oomme kaikki. Just.
Suosikkijoululauluni tänään oli ihana Tuomo.
