Moodswings

Ekassa kuvassa piti mököttää, muttei pystynyt, kun nauratti, tokassa muuten vaan ilveillä ja kolmannessa olla ihan oma itsensä. As if.. Eikun kyllä, yleisimmin tuo kolmoskuvan ilme meillä vaikuttaa. Onneksi.

Neljävuotiaalla on paljon ilmeitä, jotka vaihtuvat lennossa. Hymy muuttuu kulmien kurtistukseksi välittömästi, jos jokin homma ei mene oman ajatuksen mukaan tai jos äiti intoutuu sing-along-hengessä laulamaan Viileää Venlaa. Ei se mee niin äiti. Tyhmä. OO HILJAA! Me kuullaan muutama kohta hieman eri tavalla ja täytyy myöntää, että neljävuotiaan versio onkin paljon hauskempi, joten sietää ollakin hiljaa. Kiihtyvyys on kyllä kova, kun joku asia ottaa pannuun. Isänsä kuittaa aina, että niin on äitiinsä tullut. Voi kiitos! 

Leveä hymy tulee yhä useammin pikkusiskon seurassa (myös niitä muita ilmeitä, mutta ei niistä nyt). Tänään äitin sydän läikähti, kun kuulin isosiskon toteavan pikkusiskolle ekaa - ja luultavasti vikaa - kertaa: Sä oot kyllä ihan paras. 

Snif.