Ensimmäinen

...ikioma jäätelö!  

Isosisko kävi nappaamassa pakkasesta jälkkäriksi ja reippauspalkinnoksi (neidin itsensä lanseeraama termi) jäätelötuutin. Tänään palkinnon ansaitsi - neidin mukaan, kun söi lautasensa tyhjäksi. No okei, ihan hyvä. Noin muuten reippauspalkinto tulisi jakaa, jos kerää olkkarin lattialta lelunsa tai jos antaa yksivuotiaan leikkiä omilla leluillaan, kävelee muutaman sata metriä valittelematta, pukee ulkovaatteet ilman ähinää, ja näitä aiheitahan piisaa. 

Yksivee saa useimmiten maistaa vähän neljävuotiaan jäätelöstä, mutta eihän se aina ole kiva olla jakamassa eikä se vähän riitä enää yksivuotiaalle. Näin ollen pikkusisko sai vihdoinkin oman jäätelön. Hän oli siitä valtavan ylpeä, söi sitä totisena väliin mumisten, joka meidän korviimme kuulosti siltä, että vihdoinkin te daijut tajusitte antaa mulle oman - 'cos dis me likes. 

Vaan ei esikoisen aikaan annettu suklaatuuttia yksivuotiaalle. Niin ne ajat muuttuvat.