Saavutus
Kyllä. Kortit ovat postissa. Ajoissa. Vielähän tässä olisi peliaikaakin ollut, mutta olin päättänyt laittaa kaikki kortit eteenpäin tänään, näinhän siis tapahtui. Helppoahan se ei tietenkään ollut.
Olin suunnitellut, että neljävuotias kirjoittaa kortit (noin kolkyt) illalla ja se on sellaista leppoista jouluradion kuuntelua ja kynän rapinan sekä heleän naurun kuuloista, leppoisaa touhuamista. Sanoinko jo leppoisaa? Väärin. Sain viestin ystävältä, että ehdinkö illalla joulukonserttiin, ekstralippu ja kaikkee. No mahtavaa, ehdin, ehdin. Olin nimittäin surrut, että en ehdi tänä vuonna joulukonserttiin. Aloimme kirjoitella kortteja heti silloin iltapäivällä, mutta yksivuotias ei varsinaisesti auttanut asiassa, joten emme saaneet hommaa valmiiksi. Minä häivyin konserttiin, joka on jokavuotinen pillitysseremonia. Aina. En edes yritä estellä itkua. Se vaan kuuluu asiaan.
Kauniin konsertin jälkeen, kauniit seuralaiseni ehdottivat joulutotia läheisessä ravintelissa eikä sieltä saanut mitään glögejä. Alla menu. Arvaa mitä otin?
Tajusin kotiuduttuani, että joulukortteja tuli sittenkin tilattua liian vähän. Voi ei. Muutama osoitekin puuttui. Yksivuotias nukkui tosi levottomasti viime yönä, joten omatkin uneni jäivät kehnoiksi. Kellon kolina aamulla oli yhtä piinaa, mutta nousin yksivuotiaan kanssa ylös ja aloin miettimään korttiongelmaan ratkaisua. Valmiit kortit, postitus kuitenkin tänään? Ei, liian helppoa. Tsekkasin ehtisinkö tehdä vielä uudet kuvat? Kyllä, ne valmistuisi klo 16 jälkeen. Postiin viim. klo 17. Selvä. Tilasin 8 uutta kuvaa, jotka muokkasin vielä aivan erilaiseksi kuin ensimmäiset kortit. Näihin piti sitten ostaa vielä korttipohjat ja liimata tähtitarrat ja whatnot. Eipä se miltään tuntunut, kun kello oli 09. Tuolloin oli aika herätellä korttien kirjoittajaa kaveriksi. Päiväkotiin selvisimme 10.20. Not bad. Lapsella luultavasti jännetupintulehdus, mutta hienot kortit tuli!
Sitten alkoi se kamppailu. Sain kuvat, ja minulla oli askartelutarpeet, washiteipeistä lähtien. Päätin jäädä valokuvaamon viereen Bakersiin tekemään ne puuttuvat askartelut. Yksivuotias päätti, että se oli huono idea. Hän alkoi itkemään niin kovaa, että klo 16 jälkeisiä humiloita hakeneet asiakkaat eivät pitäneet tästä. Meinasin hermostua. Niille asiakkaille. Ettekö te tajua, että minulla on alle tunti aikaa saada nämä perhanat postiin. Menkää muualle rentoutumaan. Homma jäi kesken.
Työnsin rauhoittuneen lapsen tien toiselle puolelle Stockalle, kasikerrokseen, sinne postin pisteeseen. Istahdin sohvalle - levitin askartelutarpeet esille, sain osakseni kauhistuneita huokailuja, että aika viime tippaan on jätetty. En ehtinytsolvata vilkaista takaisin. Tökkäsin riisipiirakan lapsen käteen ja samalla vilkuilin, oliko kukaan vastannut viesteihini puuttuvista osoitteista. Enää yksi tarvittiin.
Tämä joulukorttirumba kävi urheilusuorituksesta. Olin ihan loppu. Kun sain viimeisen postitoimipaikan raapustettua kuoreen ja viskattua kuoret keltaiseen laatikkoon, lähestulkoon itkin. Helpotuksesta. Mutta vain hetken, sillä tajusin, että nyt minun on oikeasti alettava hankkimaan niitä lahjoja. Nyt ei voi enää miettiä ja ihmetellä, vaan nyt on toimittava. Edelleen ainoa lahjansaaja on tällä hetkellä koira. Miten tää on tämmöstä?
Edit: Tekstistä on poistettu Zalando-kampanjalinkit.
Olin suunnitellut, että neljävuotias kirjoittaa kortit (noin kolkyt) illalla ja se on sellaista leppoista jouluradion kuuntelua ja kynän rapinan sekä heleän naurun kuuloista, leppoisaa touhuamista. Sanoinko jo leppoisaa? Väärin. Sain viestin ystävältä, että ehdinkö illalla joulukonserttiin, ekstralippu ja kaikkee. No mahtavaa, ehdin, ehdin. Olin nimittäin surrut, että en ehdi tänä vuonna joulukonserttiin. Aloimme kirjoitella kortteja heti silloin iltapäivällä, mutta yksivuotias ei varsinaisesti auttanut asiassa, joten emme saaneet hommaa valmiiksi. Minä häivyin konserttiin, joka on jokavuotinen pillitysseremonia. Aina. En edes yritä estellä itkua. Se vaan kuuluu asiaan.
Kauniin konsertin jälkeen, kauniit seuralaiseni ehdottivat joulutotia läheisessä ravintelissa eikä sieltä saanut mitään glögejä. Alla menu. Arvaa mitä otin?
 |
| kuva: täältä |
Tajusin kotiuduttuani, että joulukortteja tuli sittenkin tilattua liian vähän. Voi ei. Muutama osoitekin puuttui. Yksivuotias nukkui tosi levottomasti viime yönä, joten omatkin uneni jäivät kehnoiksi. Kellon kolina aamulla oli yhtä piinaa, mutta nousin yksivuotiaan kanssa ylös ja aloin miettimään korttiongelmaan ratkaisua. Valmiit kortit, postitus kuitenkin tänään? Ei, liian helppoa. Tsekkasin ehtisinkö tehdä vielä uudet kuvat? Kyllä, ne valmistuisi klo 16 jälkeen. Postiin viim. klo 17. Selvä. Tilasin 8 uutta kuvaa, jotka muokkasin vielä aivan erilaiseksi kuin ensimmäiset kortit. Näihin piti sitten ostaa vielä korttipohjat ja liimata tähtitarrat ja whatnot. Eipä se miltään tuntunut, kun kello oli 09. Tuolloin oli aika herätellä korttien kirjoittajaa kaveriksi. Päiväkotiin selvisimme 10.20. Not bad. Lapsella luultavasti jännetupintulehdus, mutta hienot kortit tuli!
Sitten alkoi se kamppailu. Sain kuvat, ja minulla oli askartelutarpeet, washiteipeistä lähtien. Päätin jäädä valokuvaamon viereen Bakersiin tekemään ne puuttuvat askartelut. Yksivuotias päätti, että se oli huono idea. Hän alkoi itkemään niin kovaa, että klo 16 jälkeisiä humiloita hakeneet asiakkaat eivät pitäneet tästä. Meinasin hermostua. Niille asiakkaille. Ettekö te tajua, että minulla on alle tunti aikaa saada nämä perhanat postiin. Menkää muualle rentoutumaan. Homma jäi kesken.
Työnsin rauhoittuneen lapsen tien toiselle puolelle Stockalle, kasikerrokseen, sinne postin pisteeseen. Istahdin sohvalle - levitin askartelutarpeet esille, sain osakseni kauhistuneita huokailuja, että aika viime tippaan on jätetty. En ehtinyt
Tämä joulukorttirumba kävi urheilusuorituksesta. Olin ihan loppu. Kun sain viimeisen postitoimipaikan raapustettua kuoreen ja viskattua kuoret keltaiseen laatikkoon, lähestulkoon itkin. Helpotuksesta. Mutta vain hetken, sillä tajusin, että nyt minun on oikeasti alettava hankkimaan niitä lahjoja. Nyt ei voi enää miettiä ja ihmetellä, vaan nyt on toimittava. Edelleen ainoa lahjansaaja on tällä hetkellä koira. Miten tää on tämmöstä?
Edit: Tekstistä on poistettu Zalando-kampanjalinkit.
