keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Vauhtia ja raitaa

Se olisi paluu arkeen vapun hulinoista. Huhhuh sentäs. Se oli aamusta ohjelmassa lapsen lääkärireissu, lunch with mi girls at Cafe Esplanad ja pari juttua tarttui mukaan kirjakaupasta. Neljävuotias halusi, että olemme kaikki kaksosia, joten meillä oli kaikilla ihanaa seiloriraitaa. Yleensä vierastan tuota lasten pukemista samoihin vaatteisiin, saati äiti siihen vielä samanlaisiin vermeisiin heilumaan (kukkuu?), mutta tänään se ei tuntunutkaan yhtään huonolta ajatukselta. Ihan hiljaa supatan, että oli melko hyvä ihan hemmetin hyvä yö seiskakuun kanssa nimittäin ja äiti lähtökohtaisesti erinomaisella tuulella - johtuen unesta, ihan oikeasta nukkumisesta! Näin jopa unta - painajaisia, mutta herätessäni iloitsin siitä, että a) onneksi se oli unta ja b) minähän olen nukkunut! En siis missään muotoa koko yötä - herra siunaa, mutta pari, kolme tuntia ainakin yhteen pötköön - luulisin.
 
kuva: ikioma, ethän kopioi, kiitos
Tyttöjen paidat Po.Pin, neljävuotiaan mekko Gant, H&M legginsit, seiskakuulla reikäiset sukkahousut, taitaa olla Lindex. Äitillä Filippa K:n raitapaita, Espritin farkkuhame, H&M legginsit, kotiunivormun tossut - vielä hankkimatta. (Äitin "muoti" ei näy tietenkään kuvassa, koska ottaa kuvaa).

Meillä oli mukava päivä kaupungilla ja olen niiiin ylpeä neljävuotiaasta, joka niiiin hienosti potkuttelee laudallaan pitkin kaupungin katuja ja osaa pysähtyä suurinpiirtein just silloin kun karjaisen. Hätäjarru on kuulemma sellainen, että hypätään tasajaloille laudan molemmin puolin! Jaha. Se on se oikeastaan se ja sama, kunhan lauta pysähtyy.

kuva: ikioma, ethän kopioi, kiitos
Kypärän alta nilkkapuntteihin: Po.P 

Neljävuotias menee yleensä muutaman metrin meitä edellä (vierellä ei voi pysyä mitenkään) ja huutelee havaintojaan, kuten tänään Annankadulla. Oli vielä oikein rauhallista ja hiljaista, kun eräs vanhempi rouva kulki ohitsemme - melko rivakasti, huulet viiruina ja reppu selässä. Neljävuotias hurautti hänen peräänsä kunnes huusin, että odottaa meitä. Neljävuotias pysähtyi (hyvä, hyvä!) ja huusi meille kovalla äänellä, että ÄITI ÄITI, SE OLI JANI-PETTERI! IHAN VARMANA OLI. SAMANLAISET HIUKSETKIN, KATTOKAA NYT! JA REPPU! VARMAAN OLI JANI-PETTERI! SEURATAAN SITÄ! Mua nauratti ihan hulluna, koska rouvan hiukset olivat tosiaan kuin ko. Jani-Petterillä. Laitoin varmuuden vuoksi lenkkareiden nauhoja tiukemmalle, ettei vaan saada rouvaa kiinni. Sitten lautaan vipinää - ja toiseen suuntaan!


kuva: ikioma, ethän kopioi, kiitos
Tennarit (eikun skeittikengät neljävuotiaan mielestä):Vans 




Ei kommentteja: