lauantai 22. kesäkuuta 2013

Viisivuotiaan tuumailuja ja kerrossänkypohdintoja

kuva: täältä

Esikoisemme oli haaveillut Monster high -nukesta, ja isänsä(!) antoi periksi ja osti tämän kyseenalaisen ihanuuden Tukholman-matkaltamme. Tähän tosin liittyi myös oma lupaus jostain special-palkinnosta lapsen tsempatessa ja hoitaessa erityisen hyvin pikkusiskoaan sekä myös minua potiessani kamalaa migreeniä muutama viikko sitten.

Nevertheless, nukella ei olla sen koommin leikitty, sillä lapsi pohdiskeli jo hyvin pian, että kyseessä ei taida ollakaan Lola, vaan Lakulaura (Draculaura). Tutkimme Monster High -nukkevalikoiman ja kerroimme, ettei Lolaa ole nukkena. Lakulaurahan on ihan Lolan näköinen. Ei vakuuttanut. Nukke on saanut retkottaa yliliikkuvien raajojensa kanssa huoneen nurkassa ihan rauhassa. Kysäisin tässä tyypilliseen syyllistävään sävyyni, että kun niin paljon tätä nukkea halusit, niin oletko sillä kertaakaan leikkinyt. Lapsi tokaisi minulle takaisin: No todellakin. Vartin välein! Siinäs kuulin. Ei paljon useammin varmaan pystyisikään.

Toinen oivallus liittyy perheemme nukkumisjärjestelyihin, jotka sanalla sanoen ovat haasteelliset. Tästä ei nyt enempää. Viisivuotias on kuitenkin ottanut jälleen tuntumaa omassa sängyssä nukkumiseen, mutta prinsessaharsoista ja äänisaduista sun muista huolimatta, nukkumaanmeno on hiukan hankalaa. Pari iltaa sitten hän totesi, että pikkusisko saa kyllä tulla minun sänkyyni nukkumaan, kun hänet on niin hyvin kasvatettu.

Pikkusiskohan ei ole nukkunut yhtään päivää eikä yötä omassa sängyssään, joten kenties jotain liikettä tulisi ajatella. Vakavasti ajatellen, onko teidän perheessä kerrossängyssä nukkuvia? Tai ylipäätään omissa sängyissä? Entä ihan omassa huoneessa? Joko tuommoinen vajaa parivuotias pysyisi ilman kaltereita sängyssä? Pohdittava asia on myös, uskaltautuuko viisivuotiaamme ylipäätään yläsänkyyn... 

12 kommenttia:

Heidi kirjoitti...

Meillä on nyt uudessa kodissa edessä kerrossängyn hankinta. Sinne on tarkoitus majoittaa nuo veikkoset, karvan vaille 4 ja 2-vuotiaat. Omassa sängyssä meikäläiset on nukkuneet pienestä pitäen; pinniksessä ekan vuoden, sitten kun alkaa jalka nousta turhan korkealle pinnojen yli niin ihan oikeaan matalalaitaiseen sänkyyn. Tämä on tapahtunut viimeistään vuoden ja 3kk:n iässä. ja kyseinen sänky sijaitsee eri huoneessa kuin meidän. Eli melko aikaisin ovat omaan sänkyyn totutettu ja melko hyvin ja nopeasti se on kaikilla sujunut.

Riikka kirjoitti...

Heidi, kiitos. Voi tuota selkärankaa. Hienolta kuulostaa! Hei mistäpä on uusi kerrossänky? Paljon maksoi? Oliko muita värejä? :)

*Laura* kirjoitti...

Minullakin kävi tänään mielessä kerrossängyn hankkiminen, mutta ehkä kolmevee on vielä liian pieni sinne yläsänkyyn... Tosin nukkuu se pk:ssakin yläsängyssä. :o

Meilläkin olisi siis edessä sänkyjen hankkiminen. Sänky-situation on niinkin järkky, kuin että kaksivuotias nukkuu pinnasängyssä ja kolmevuotias MATKASÄNGYSSÄ. Kyllä, olemme saamattomia. Molemmat kiipeävät sujuvasti itse sänkyihinsä ja sieltä pois, onneksi tosin eivät keskellä yötä. Ja omassa yhteisessä huoneessa ovat nukkuneet jo vuoden päivät, kun kuopus sinne esikoisen kaveriksi muutti.

Jaa, ai ei se Draculaura sitten ollutkaan in... No mutta eiköhän se vielä leikkeihin pääse! :)

Heidi kirjoitti...

Ihan Ikealla mennään, sillä metallirunkoisella. Musta ja valkoinen löytyy, meillä tarkoitus ostaa se valkoinen. Näkyy hampaanjäljet sitten paremmin kun kaluavat kuitenkin niitä pienoja.

zirk kirjoitti...

Vartin välein! :D

Johannes nukkuu päiväkodissa yläsängyssä. J ja v nukkuvat kotona vierekkäin 100cm sängyssä, ovat nukkuneet jo reilun vuoden. Lukuisten käänteiden jälkeen havahduun nyt siihen, että pojat useimmiten myös nukkuvat siellä koko yön. Vihdoin.

Mun logiikka on se, miks pitäis nukkua yksin kun toisesta saa turvaa? Sitä en tiedä mitä tehdään nuorimmaisen siirtyessä pois pinniksestä? Kunnon veljesfuton vois toimia. :D

Koko homma riippuu niin lapsesta: meidän 4vee nyt vasta nukkuu usein läpi yön: tähän saakka tullut joka yö viereen. 2,5 vee taas aina nukahtanut syliin tai viereen mut nukkunut läpi yön jo pitkään. Kuopus 1vee taas haluaa nukkua eka omassa sängyssä siirtyen aamuyöllä viereen.

Oletettavasti kokeilette siis monia juttuja ja joku sit vaan toimii. :D

Mutta lapsi kuulostaa sellaiselta, että joku läheisyyshomma tarttis olla, että nujahtais paremmin. Noinkohan olis kova juttu se kerrossänky? Isompi vois tsempata pienempää ja olis turvaa kun vois höpltellä siskolle? Kannattaa kokeilla!

zirk kirjoitti...

Ja typoja taas löytyy....

Miima kirjoitti...

Meillä on Ikean valkoisia kerrossänkyjä 2 kpl. 5vee nukkuu yläsängyssä ja siinä on kyllä niin hyvät laidat ettei ole pelkoa sieltä alas tulla (nukkunut siis 4-vuotiaasta) - tavallisesta laidattomasta sängystä kyllä tipahtelee usien esim. reissussa.. :D

3vee nukkuu edelleen mun vieressä, oli aika takertuva eron jälkeen, enkä ole kokenut tarpeelliseksi sitä potkaista omaan sänkyyn..

Meirän Maja kirjoitti...

Meillä esikoinen siirtyi jatkettavaan lasten sänkyyn täytettyään 1-v, nyt 4-v:nä nukkuu kerrossängyn toisessa tai kolmannessa kerroksessa, miten huvittaa. Kuopus täyttää nyt 1-vee ja ainakin hetki opetellaan vielä ennenkö muuttaa kerrossängyn alimpaan petiin.

Meillä rajana on ollut se, että sängystä pitää osata tulla itse pois.

Esikoinen muutti omaan huoneeseen 3-v:nä, kuopus on nukkunut siskon kanssa samassa huoneessa laitokselta kotiutumisesta asti.

Mimura kirjoitti...

Vau, mikä vastaus tytöltä :D eihän siihen oo sitten mitään lisättävää. Meillä on nukuttu nyt viikko kerrossängyssä, tosin pienessä sellaisessa. Hienosti 4v nukkuu ylhäällä, on tosi innokas. Nuoremmalle 2v ollut vähän hankalampaa, kun on myös ollut kainalossa nukkuja osan yöstä aina. Mut nyt jo tuo 2v menee ihan hienosti nukkumaan alasänkyyn ja on jopa pysynytkin siellä. Iltasin saattaa tulla sanomaan moneen otteeseen "tääkeetä asiaa", mut ei oo ollu muuta ongelmaa.

Mimura kirjoitti...

Niin ja sänky löytyi siis täältä: http://www.vekenkaluste.fi/lastenkalusteet/kerros-ja-parvisangyt

annna kirjoitti...

Meillä nukkuu 4-vuotias tällä hetkellä kerrossängyn alapedillä ja odottelee, että 1,5-vuotias on kypsä siirtymään pinniksestä pois. 4-vuotias olisi jo omien sanojensa mukaan täysin kypsä nukkumaan ylhäällä, mutta äitiä kyllä vähän hirvittää... Meille ostettiin Ava Roomin sänky kauniin muotoilun ja tilavan lelulaatikon takia. Ja onhan se ollut todella hyvä ja kaunis (ja laatikko imee itsensä uskomattoman määrän leluja), mutta tiedä sitten onko se niin radikaalisti muita parempi että kannattaa maksaa tuo (sika)hinta.. ;-)

Riikka kirjoitti...

Kiitos kaikille kommenteista!

Laura: Otetaanko yhdessä projekti-kerrossänky? :) Draculaura on nyt tosiaan vähän tauolla, mutta jotenkin mua ei kamalasti edes haittaa. Hih.

Heidi ja Miima: Täytyypä tsekata nuo Ikean kerrossängyt. Ehdottomasti siis sellainen väri, että hampaanjäljet näkyvät. Niitä sitten kaihosana jonain päivänä katsellaan.

Zirk: Ihana, että lapset nukkuu vierekkäin.

Pitkältihän tuo pienimmäisen nukkuminen vieressäni, on ihan mun oma juttu. En raaski vielä luopua kainaloisesta, vaikka varmaankin aamuyöllisiä kainaloisia sitten vielä piisaisikin.

Kerrossängyssä arveluttaa niin tuo isomman uskallus kuin pienemmänkin. Nooo hyvinhän siinä kerrossängyssä sitten voi vaikka säilöä pehmoleluja. Hihhi.

Miima: Hyvä, että on kunnon laidat. Jotenkin hirvittää sieltä korkealta putoaminen. Pidä vaan kolmevuotiaskainaloinen niin kauan kun hyvältä tuntuu. <3

Meirän maja: Niin ne vaan lapset nukkuvat hyvin siellä minne heidät totutetaan. Vanhemmistahan se on nimenomaisesti kiinni. Montako kerrosta teidän kerrossängyssä oikein on? :)

Mimura: Kiitos. Mahtava juttu, vasta viikko takana ja menee jo noin hienosti! "Tääkeitä asioitahan" aina on iltaisin muutenkin. Ihana. <3 Kiitos myös linkistä. Hienoja on. Ei passaa näyttää lapsille, ne haluaisi heti sellaisen liukumäellisen ja unet voisikin sitten unohtaa. :)

Annna: Hei ne AVA Roomit ovat tosi kauniita. Olen jo aiemmin niitä katsellut ihan meillekin, mutta ovat jääneet vielä haavelistalle. Hienoa kuulla, että löytyy hyvin säilytystilakin.