lauantai 1. kesäkuuta 2013

Mint

Palkkaisitko sinä tämän naisen?

Parvekkeen ovi on auki, ja kadulta kuuluu kovaäänistä naurua, puhetta ja juttuja, joita välillä yritän salakuunnella. Voisin mennä myös parvekkeelle, mutta en ole niin kiinnostunut kuitenkaan. Mietin tänään, että pitäisi varmaan alkaa seuraamaan jonkun parikymppisen blogia, jotta tietäisi, mitä sen ikäiset ihmiset ajattelevat. Olen ihan ulkona kaikista nuorisokuvioista. 

Tähän kohtaan on pakko jakaa juttu muutaman (noin kuuden) vuoden takaa, kun konsulttivuosina jouduimme nollaamaan työviikon kamaluudet työkaverin kanssa, ja kreisibailasimme usein We got Beef -nimisessä baarissa. Tämä tarina on takuulla jaettu täällä aiemminkin, mutta on niin hyvä, että menkööt vielä uudemman kerran. Minulle tuli eräs suloposkinen poika (huom. asenne) sanomaan, että olen ihan mint. Onneksi olin juuri kiskaissut pullollisen Freixeneitä kollegan kanssa, joten en saanut sanottua tuohon yhtään mitään. Coolimpi kollega tiesi kertoa, että mint tarkoittaa täydellistä. Jos en juuri muuta tuosta illasta muistanut, niin tätä tarinaa jaksoin Miehellekin kotona kertoa. Aina vain uudelleen. Voitsä uskoa, ei tullu mitään hyvä-runko-läppää, vaan mint. Tajuutsä? Mint. Mä en tajunnu silloin. Nyt mä tajuan. Mint. Kuunteletsä.  

Tämä kaikki juontaa juurensa siihen, että minun pitäisi nyt itse tietää, mitä minä ajattelen itsestäni. Naputtelen työhakemuksia, eikä minulla ole niihin mitään erityistä sanottavaa. ATK-taitoja löytyy. Kielitaitoakin löytyy... Harrastuksia... eipä löydy. Blogia en tässä  yhteydessä mainosta. Miehen mielestä minun kannattaisi olla realisti, eikä tavoitella tässä kohtaa jotain Suomen presidentin tehtävää. Omasta mielestäni minun kannattaa tavoitella just sitä, mikä sattuu tuntumaan mielenkiintoiselta. Tiedostan, että olen ollut kotona viisi vuotta. Tai yli. En suostu ajattelemaan, että joku työnantaja näkee sen isona miinuksena, eikä siksi ota minua töihin. Ikään kuin kotona lasten kasvattaminen olisi joku rangaistava teko, eikä sen vuoksi palkata mihinkään. Kyllä saatte luvan palkata. Minä olen nimittäin mint.
 

P.S. Tuo ihana hattu on Fredriksonin Tina (100% pellavaa).

5 kommenttia:

zirk kirjoitti...

Oot ihan MINT. Ja saat ennen pitkään just hyvän Presidentinviran. Näin se on.
Voi työnhaku. Elokuussa edessä myös, olen ahdistunut. Nyt on niin hauska työ, että- kaikella kunnioituksella- en halua päätyä tyyliin Jyskiin myyjäksi.
Mulla on parikymppinen työkaveri. Hajoilen. Mikä pahinta, olen itse ollut varmasti sen ikäisenä yhtä kaikkitietävä ja itsekeskeinen. :D että mitä parikymppiset ajattelee? -itseään ja avointa maailmaa, jossa kaikki on mahdollista. Se presidentinvirkakin.

Riikka kirjoitti...

Zirk: Voi kiitos. Niin minäkin yritän ajatella, enkä yhtään masentua, että tällä iällä on lähtöruudussa jälleen. Toisaalta on kivakin, kun voi vähän miettiä, mikä kiinnostaisi. Samalla huokailuttaa, että samaa duunia hakee yli sata muuta ihmistä.

Koulutustausta sanelee paljon, enkä nyt harkitse niitä ikuisia unelmaduuneja, joita ovat:

1) Joogaopettaja
2) Kempparintäti (luonnonkosmetiikka - of course)
3) Kenkäkauppias

Toisaalta aloitan ensi viikolla jälleen joogan, joten saapa nähdä, mikä hurahdus taas tapahtuu... :)

Hei tsemppiä sinne duuniin. Ai semmoisiako ne parikymppiset olikin. Joo, niinhän se oli. Minusta piti sen ikäisenä tulla diplomaatti. Ihan mahtava ikä! Anything is possible. Silti tsempit sulle. Ja tsempit syksylle.

Taikinanaama kirjoitti...

Ihana tarina!

Riikka kirjoitti...

Taikinanaama: Kiitos. <3

zirk kirjoitti...

Hurmaavat unelmaduunit! Ei muuta kun Ruohonjuureen tuotevalikoimapäälliköksi. ;)

Mun pomo haluaisi palkata mut jatkamaan mun juttua, tai jatkaan sitä ja vielä muutakin lisäksi, tai luoda vielä lisää päälle: kansainvälisyysjuttujakin. Mun unelmaduuneja, niin lähellä, niin kaukana, niin hitaasti etenee. Aika hemmetin raastavaa!