keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Kohteessa ollaan: Tukholma - Maalla

Djurgården - toisella puolella

Seuraa Tukholma-raportage osa två - var så goda. 

Harmaa Tukholma herätti meidät hytin ikkunasta. Mies vilkuili sadesuojien perään. Olin päättänyt, että sade loppuu, kunhan saavumme terminaaliin. Näinhan siinä onneksemme kävikin, ja kävelimme Viking Linen terminaalista lyhyen matkan Djurgårdenin lautalle - kengät kuivina. Hyppäsimme lauttaan, kokka ja nokat kohti Gröna Lundia, Skansenia ja siinä ihan näiden naapurissa olevaa kortteeriamme. Yövyimme Scandic Hasselbackenissa, joka muuten sijaitsee aivan loistopaikalla lapsiperheturisteja ajatellen!

Meidän hotelli


Aloitin välittömästi huokailun Djurgårdenin saarelle saavuttuamme. En ollut aiemmin siellä käynyt, ja olin hyvin vaikuttunut vehreydestä ja saaren ihanasta miljööstä. Oj, miten ihanan näköistä! Mies veti jättelaukkua perässään, mutta näytti olevan samaa mieltä. Hopi, hopi! Hihhi! Hotellille päästyämme Mieskin sai huokaista helpotuksesta. Jätimme veskat säilytykseen, ja hyppäsimme ratikkaan kohti keskustaa. 

 

Piti minunkin vihdoin antaa periksi sille ajatukselle, että Tukholman lomallamme todellakin sataa. Neej! Tässä oli kuitenkin omat pros & consinsa. Suuntasimme pitämään sadetta Gallerianiin ja eteemme osui Polarn O Pyretin REA. Tämä oli niin tarkoitettu, sillä puolitoistavuotiaalta syksyllä päiväkodin aloittavalta lapseltammehan uupui haalari. Ja ja mensan. Juuri se haalari, jota oli talvi ja kevät mittailtu ja tuumailtu. Olin vasta käynyt katselemassa sitä täydellä hinnalla, mutta jättänyt sen juuri siitä syystä rekkiin. Nyt haalari pakattiin raitakassiin -50% alennuksella. Pappa betalar. Gärna. Psst. Ei näytä olevan suomalaisessa verkkokaupassa lainkaan alessa. Kannattaa mennä Tukholmaan.  Absolut.

kuva: täältä

Olin haalarista niin fiiliksissä, että jäin katsastamaan vielä muita mahdollisia löytöjä Miehen ja viisivuotiaan livahtaessa omille ostoksille. Tavatessamme uudelleen viisivuotias kantoi kainalossaan Monster High -nukkea, joka esiteltiin minulle "Lakulauraksi". Ei-ymmärrä-laisinkaan-tätä-villitystä. Paketissa luki "Draculaura". Puistatuksia. Tämä kammotus oli niin ihana, että lapsi ei antanut laatikkoa edes rattaiden alle, vaan kantoi sitä reippaasti omassa kainalossaan.
 
Kulturhusetin kirjasto

Sade jatkoi Sergels torgetin piiskaamista, emmekä vieläkään viihtyneet rankkasateessa. Siirryimme Gallerianista kulman taakse Kulturhusetiin. Siellä on 4. kerroksessa aivan ihana lastenkirjasto, joka on paljon muuta kuin kirjasto. Leikkipaikka kirjojen keskellä, jossa ruotsalaiset, komeat isät istuivat jälkikasvuineen lukemassa Alfons Åbergia tai Barn i Bullerbytä. Mies totesi näkymästä ytimekkäästi, että vain Ruotsissa. Yritin muistella vastaavaa tilannetta kotimaassamme, mutta en onnistunut. Meillähän kirjat lainataan kotiin luettaviksi, eikä niitä ole tapana sylikkäin lueskella rauhassa kirjastossa, mikä on tietenkin harmi. Kulturhusetin kirjastossa ei myöskään kukaan sanonut tiukasti TYST!, vaan sieltä löytyi rauhallisia lukusoppia niitä etsiville sekä liukumäkeä ja kiipeilyjuttuja lukuhetkien väliin. Oj, vad söt!


Hyppäsimme NK:n edestä jälleen ratikkaan, jolla sai muuten matkustaa ilmaiseksi, mikäli oli hankkinut Stockholm Cardin. Tällä kortilla sai ilmaisen julkisen liikenteen lisäksi muitakin etuja, kuten sisäänpääsyn juuri niihin nähtävyyksiin, joihin turistin oletetaan haluavan menevän. Lista näistä kohteista on muuten pitkä (ks. linkki).

Saavuimme hotellille ja viisivuotiaan tsekattua, että meikkipöytä ja amme (jee!) löytyvät huoneesta, lähdimme katsastamaan tiluksia. Kävimme viisivuotiaan kanssa alakerrassa hotelli helpotuksessa, ja kun viisivuotias astui sisälle hän huokaisi: "Ihan kuin kuningattaren vessa!". Marmori teki ilmeisen vaikutuksen. Hih!
.
Tuo kyltti taisi lähteä äidin mukaan. Toiveajattelua. -- Hampaidenpesua valvomassa - huom! koroke. Ja reppu.

Olimme varanneet perushuoneen lisävuoteella, jonka asetimme sänkymme jatkoksi, ja näin koko perhe mahtui mainiosti nukkumaan yhdessä sängyssä. Kylpyammeen olimme esittäneet toiveeksi, ja se toteutui. Tyttöjen ilolla ei ollut rajaa. Tack! Ystävällinen henkilökunta toimitti huoneeseen myös potan, jottei tuo juuri opittu taito unohtuisi pienimmältä loman aikana. Onneksi en ehtinyt pyytämään erikseen silitysrautaa, sillä silitysvälineet oli nerokkaasti piilotettu pöytähyllykombon sisälle. Kiitos viisivuotiaalle tästä löydöstä. Yllättäen allekirjoittanut ei tarvinnut rautaa, Mies kylläkin suoristeli paitojaan. Vad konstigt.


Ensimmäinen päivä Tukholmassa tuli vietettyä suureksi osaksi sisätiloissa, mutta tämä ei meitä haitannut. Vielä oli kaksi päivää jäljellä, ja Kari Tapiota lainaten: Myrskyn jälkeen, on poutasää. Javisst!




3 kommenttia:

*Laura* kirjoitti...

Ihana päivä, jokaiselle jotakin! Tutuissa paikoissa olette käyneet. Ja popin alelöytö - it was meant to be! Hei, pitäisikö mun vaihtaa blogin nimimerkki Draculauraksi tai Lakulauraksi?? :)

Riikka kirjoitti...

Ihana päivä tosiaan! Tykkäsitkö sinä Södermalmin hip-tunnelmista Laura?

Se PoPin haalari saa vieläkin hymyn huulille. Mieti ulkohaalari. Terve! :)

Ehdottomasti sä muutat sun bloginimeksi Draculaura tai jos sä tykkäät erityisen paljon lakusta, niin Lakulaura passaa silloin helt bra. :)

*Laura* kirjoitti...

Nå tådellakin tykkäsin Södermalmista. :) Käveltiin siellä yhdellä talvisella reissulla oikein pitkät tovit (se oli joskus aikana ennen lapsia se...). Nyt pitääkin mennä lukemaan tuo sinun uusin Tukholma-postaus...