perjantai 1. kesäkuuta 2012

Nämä tunnit eivät riitä

Vai riittäisivätkö jos ei istuis tuskailemassa, että on vielä vaikka mitä tekemättä ja en kyllä enää jaksais, mutta pakko, koska aamulla ei ehdi eikä muutenkaan äly toimi.

Huomenna on juhlat. Kaukana. Pitkästä aikaa lakkiaiset, joihin emme olleet menossa, mutta sitten kuitenkin ja hoplaa, kylläpä tänään on juostu paikasta a ja b ja vielä tsetan kautta ööhön. Minen jaksa! 

Viimeiset hulinoinnit oli Kampin Po.pissa, jossa en enää osannut päättää mitä tuliaisia serkut saavat. Päädyin - kuten aina - raitapaitoihin. Menin sinne kuitenkin varmana valinnasta, että nää mukaan ja kotiin pakkaamaan enkä ollut varautunut siihen, että ei ole kokoja. Semiromahdus. Ihmiset katsoivat, kun kasikuinen ja neljävuotias naureskelivat keskenään kellon ollessa lähellä sulkemisaikaa. Katsoivat paheksuen, miten tuohon aikaan voi olla kauppakeskuksessa. No minäpä kerron. Tänään on tehty mm. seuraavaa:

- käyty ostamassa äidille juhlavaatteet ja tässä tapauksessa vain housut, mutta kyllä niitä etsittiin. Ei uskoisi yksien valkoisten SIISTIEN farkkujen löytäminen olevan hankalaa Helsingin kokoisessa kaupuingissa. Kyllä vaan on. Tämä saga alkoi jo eilen ja päättyi tuolloin tuloksettomana. Arvatkaa, että tekisi mieli sanoa muuta rumasana, mutta koska ne löytyivät, niin en sano.

- dumpattu lapset Miehelle ja sujahdettu kylpytakkiin ja tohveleihin ja nautittu ihanasta Spa Pedikyyristä ja face-liftistä (kulmakarvat vahattu ja värjätty). Aah, ihana keikka.

- etsitty varpaisiin mätsäävää kynsilakkaa.

- etsitty jotain kivaa viemistä siskolle (kynsilakkaa - tosi kekseliästä).

- haettu ruokaa perheelle (en kerro mistä).

- ostettu eväitä huomista matkaa varten (eväät ovat reissun tärkein osa).

- silitetty vaatteita (homma kesken).

- pakattu tavaroita (homma kesken).

- lakattu kynnet fiksusti just ennen kuin lähdettiin Po.piin, että kuivavat sitten matkalla (tehokas ajankäytön suunnittelu). No siinä tapahtui sitten kaikenlaista lakkauksen ja ulospääsyn välissä, jotta joutunee vielä tekemään tämän homman uudelleen - jos jaksan.

Ja olen huomannut, että kun ei ole nukuttu, niin kaikki tuo on yhtä saamarin hikoilua. Tukka liiskassa ja naama elmukelmussa yks vetää maanisena ympäriinsä. Vois vähän relata, mut kun ei kerkii. Kello käyp. Hommat tekemättä. Minne on kadonnut se seesteinen, homma hallussa henkilö, joka tietää mitä tekee ja toimii. Se tyyppi on muuttanut täältä pois. Enkä ihmettele.

4 kommenttia:

Heidi kirjoitti...

Myötäahdistun jo lukiessani kaukesta tuosta teidän taahaamisestanne. Kiire, mikä pirullinen keksintö. Varsinkin, kun silloin kaikki menee melko varmasti jollain tavoin pieleen (tai meillä nyt ainakin). Vihaan kiireessä lähtemistä ja tämän suuruusluokan perheellä ei muunlaisia lähtöjä olekaan. Ja kas, myös meiltä on muuttanut pois se säntillinen ja järjestelmällinen tyyppi. Toivottavasti tulee joskus takaisin. Spahommat kuulostaa kyllä hyvältä, mulla odottaa maanantaina kampaajasessiot, aah.

Niin ja onnistuneet eväät ovat onnistuneen matkanteon a ja o. Hyvää reissua teille!

Heidi kirjoitti...

Hiki tulee vain lukiessakin tuosta teidän taahaamisesta. Kiire, mikä pirullinen keksintö. Kiireiset lähtemiset on pahinta, eikä meillä tätä nykyä muunalaisia olekaan (paitsi kun lähden YKSIN). Silloin unohtuu kaikki (mikä kaatuu mun niskaan, koska minä tietysti olen vastuussa että kaikki tarvittava on mukana), hermo kiristyy ja minä kilahdan. Argh, onneksi meillä ei ole mitään reissua lähitulevaisuudessa. Spahommat kyllä kuulostaa hyvältä, itsella odottaa maanantaina kampaajasessio.

Ja hyvät eväät on onnistuneen reissun a ja o. Ja hiukan huonomman reissun jonkinlainen pelastus.

Eppusen kaapilla kirjoitti...

Huh, sä olet ollut ahkera! Mutta mukavia juhlia ja rentouttavampaa sunnuntaita!:-)

Ripu kirjoitti...

Heidi: Siis lähetsä yksin joskus jonnekin? Vautsi.

Spahommat - mua ihan itkettää kun pääsee sinne hipelöitäväks. ;)

Ihanaa kampaamokeikkaa, se on kans oikeeta luksusta!

Eppusen kaapilla: Ahkera pakon edessä, se on kun jättää viime tippaan ihan kaiken. Juhlat olivat hauskat ja ennen kaikkia näiden meidän omien näkeminen pitkästä aikaa. Mummolassa on ollutkin rento sunnuntai, kiitos!