tiistai 27. maaliskuuta 2012

Näytön paikka

kuva: bluntcard.com

Muistin juuri, että lapsen päiväkodissa on myyjäiset. Huomenna.

Istun tässä lamaannuksissa sohvalla (sentään pienempi lapsi sylissä, etten ihan toimeettomana ole tai kuten Mies sanoo, että lapsi on alibini vain istua sohvalla eikä esim. siivota ja for the record hyvä alibi onkin..) ja pohdiskelen miten tästä selvitään. Viime vuoden myyjäiset olivat ensimmäiset, joihin osallistuimme ja voinette arvata, että ne olivat täydellinen rimanalitus allekirjoittaneen osalta.

Leivoin muutaman pussillinen jotain banaanimuffareita ajatellen, että ne ovat ainakin hyviä. Voi luoja sitä häpeän tunnetta, kun kaivoin ne säälittävät liiskautuneet polot kassini pohjalta ja mietin mihin ne tyrkkäisin piiloon muiden äitien kantaessa myyntipöytään mm. itserypytettyjä piirakoita (150 kpl - oikeesti), upeita kakkuja, chocolatechip-macadamian-marshmellow-what-fuckin-ever keksejä itseaskarrelluissa rasioissa.

Arvatkaa kuka osti ne pakastepussiin survotut, vaikkakin värikkäisiin vuokiin leivotut sadmothafuckkerssit? No minä. Kyllä vaan. Yhden pussin osti hoitaja - ihan säälistä, koska varmasti näki kärsimykseni.

Päätin tuolloin, että ja jo se on perhana, jotta kyllä täältäkin tuloo gurmeeta ens kerran ja pahoin pelkään, että lopputulos on huomiseksi taas aika garmeeta, jos en nyt saa jotain välähdystä. Osaan ihme kyllä melko hyvin valmistaa kahvikakkuja (kuka ei oikeesti osaa) ja ne ovat muuten nyt in fashion. There, problem solved.

Nyt haen lapsen päiväkodista apulaisekseni (ihan tosi fiksua) ja sitten me tehdään myyjäisiin tosi hyvä kakku.

4 kommenttia:

jarna kirjoitti...

Hih, meilläkin täällä leivotaan, muttei onneksi myyjäisiin. Olipa taas huippu kirjoitus, hymy huulilla meni koko matka=)

Ripu kirjoitti...

Hauskaa Jarna, että hymyilyttää. :) Nyt se tekele on uunissa. KUKAAN ei saa mennä keittiöön tömistelemään. Ohjetta piti vähän soveltaa ja tämähän ei aina ole viisasta. Juukelispuukelis, sanon minä!

Ps. Kiitos ajatuksistasi niin täällä kuin omassa blogissasi.

LauraQ kirjoitti...

Apua. Tää on paras blogilöytö aikoihin. Repeilen näille sun jutuille. Lisää lisää!

Ripu kirjoitti...

LauraQ: Kiitos ja apua. :)