Äiti tiltissä

4-veen synttärijuhlat osa I on takanapäin ja päässäni soi toi kertsi. Voisi kai sitä huonomminkin asiat olla? Tai nyt en kyllä tiedä voisiko.

Ideana oli heittää tänä vuonna hyvä-äiti-leipoo-kaiken-itse roskikseen ja hankkia valmiit kakut ja pelit, jotta voisi ottaa rennosti ja nauttia juhlista. Sallikaa minun nauraa. HAHHAHHAHHA. Enempää ei tule naurua ja tuo äskeinenkin kuulosti melkoisen kolkolta. Lähes kaikki oli valmiina ostettuja, mutta kyllä joku nappula oli off-asennossa äitillä koko päivän, kun ei kerta kaikkiaan saanut tätä muuta sälää hoidettua (liinan silitys, pöydän kattaminen, pontikan kahvin keittäminen, mehuja pöytään (lasten ja aikuisten) ja olihan siinä siis kaikenlaista tekemistä. Tuntui siltä, että vasta oli kello 9 aamulla ja sitten se olikin jo liian paljon, josta seurasi paniikki - vieraat tulevat ihan just! Mä niin vihaan tuota ja yleensä se aina tapahtuu. Missä menee vikaan?

Lapsi oli saanut lahjaksi mm. oman ihkaoikean kameran, jolla hän otti innoissaan kuvia heti aamutuimaan ja pitkin tätä suht kaaottista päivää ennen vieraiden saapumista. Oli tosi viisasta, suorastaan nerokasta pyytää lasta näyttämään vieraille miten hienon kameran hän sai. Sitten kaikki vieraat katselivat kuvia äidistä ei-niin-viehättävissä ja jättimäisissä mamma-alkkareissa, jotka kivasti kuvien perusteella löpöttävät takapuolesta. Nämä olivat siis sellaiset, joita pidetään paksuna ollessa. Ymmärrän hyvin, miksi Mies pyytää minua ostamaan uusia alusvaatteita. Myös etupuolen kuvia oli jokunen ja niistä saattoi todeta, ettei Pirkan liivinsuojia tule meille enää koskaan. Toiselta puolelta oli tuo hyödytön kapistus karannut ja se oli kuvien perusteella asettunut jotakuinkin keskelle rintaa. Imetysliivien kuntoa en edes viitsi kertoa. Sanotaanko näin, että tässä oli ehkä yksi elämäni tähtihetkistä. Niin, että onko ihme, jos päässä kuuluu ooo-las-palmas-ooo-las-palmas...? KOVALLA!