Niin paljon syytä juhlaan

Viikonloppuna on juhlittu.

Kilistelty, iloittu 

ja pyyhitty välillä

silmäkulmaakin.

Pienet tytöt,

ja vähän isommatkin, 

juhlivat isää ja ukkia,

joka oli tämän viikonlopun sankari.

Iloisia hetkiä,
kaikki tuttuja vuosikymmenten takaa.

Oli liikuttavaa katsoa, kun vanhan tutun,

aina niin lempeän sedän
sylissä

 istui nyt oma lapsi

 kirjaa lukemassa, aivan kuin minä,

vain joku kolkytviis vuotta sitten.

 

 

Äitikin varmasti oli läsnä,

piti huolen,

että me tytöt katsoimme,
että kupeissa oli aina kahvia.
  

Äiti oli läsnä myös puheissa, kaipuuna, äidin sisarusten silmissä.

 

 

 

 

Meillä oli iloiset juhlat, isän juhlat!

 

Onnea rakas isä ja ukki,
jonka kuulin
ystävälleen sanovan olevansa

kiitollinen

elämästä.

 

♥