Kaverisynttärit, joista äitikin tykkää!

Kaverisynttärit Gymissä

Nyt tulee vuoden parhaisiin vinkkauksiin kuuluva vinkki. Ole jälkipolvesi kaveripiirin viilein äiti: Järjestä kaverisynttärit, jossa voi juosta, kiljua, heittää kuperkeikkaa ja tehdä kärrynpyöriä - ihan luvan kanssa! 

Kuusi vuotta täyttänyt halusi kutsua melkoisen määrän ystäviään ja koska äiti tuppaa potemaan vähintäänkin sietämätöntä stressiä niin siivoamisesta, leipomisesta kuin ohjelmasta (lue: ihan mistä tahansa), niin tällä kertaa päätimme ulkoistaa koko touhun. Voin kertoa, että lopputuloksesta tykkäsi niin sankari, vieraat kuin vanhemmatkin. Se raha, minkä valmiiseen totetukseen laittaa versus kohonneeseen verenpaineeseen, hermoiluun, siivoamiseen ennen ja jälkeen, oli mielestäni worth every penny.

Ohjaaja otti ohjat haltuunsa heti vieraiden saavuttua ja ohjelma alkoi lahjojen avaamisella ja onnitteluilla. Sitten alkoi se juokseminen ja temppurata. Kaikilla vaikutti olevan superhauskaa. Ohjaaja auttoi tarpeen mukaan ja oli liikkistä katsoi, miten onnellisia juhlijat olivat, kun jokainen osasi tehdä hienosti erilaisia temppuja. Yksi kiipesi ketterästi katonrajaan alta aikayksikön, toinen teki tyylipuhtaan takaperin kuperkeikan. Kolmas huikean kärrynpyörän ja ihan jokainen neulansilmän! Eikä kukaan itkenyt. Juhuu!

Teki mieli itsekin kipaista johonkin renkaaseen roikkumaan, mutta arvelin lapseni järkyttyvän siitä sen verran suuresti, että jätin väliin. Olin kyllä aidosti pettynyt, kun viime viikolla tyttäreni harrastuksessa opettaja kysyi, olinko minäkin kokeillut temppuja synttäreillä. No olinko? Taidan ehdottaa työpaikalla, että pidetäänkin kehittämispäivä Gymissä, parkouria pomon kanssa tai jotain. Väitän, että tekisi oikeasti hyvää, sen sijaan kuin ainainen istuminen neukkareissa.

Jumppahetken jälkeen myös terveelliset herkut tekivät kauppansa. Eka kerta ikinä!

Tässäkin tapauksessa pidin erityisesti siitä, että saatoimme itse päättää tarjoiluista, eikä tarvinnut valita listalta jotain nakkeja ja jäätelöpalloa per juhlija, vaan juhlatoimikunta saattoi edellisenä iltana suhata lähikauppaan ja roudata tarjoilut paikalle itse. Lämmin erityiskiitos sankarin tädille, joka mm. taikoi kiitoksiksi kavereille kauniit karkkitikut, jotka päihittivät takuulla kaavailemani lahjapussin, jonka sisältö olisi rajoittunut johonkin ankeaan tarraan ja purkkapakettiin. Niitä luovuusgeenejä jaettiin meidän siskosten välillä ihan just sille toiselle, mutta hyvä näinkin!

Aikataulujen kanssa olen myös jatkuvasti törmäyskurssilla, enkä tehnyt poikkeusta sääntöön tälläkään kertaa, joten en ehtinyt tilata kaavailemiani kauniita kippoja, kuppeja ja muffinssivuokia, mutta tulostin Pop up Kemujen kaupasta parit pdf-tiedostot, joista askartelin tarroja liimattavaksi edesmenneestä Tiimarista hamstratuille mukeille. Lisäksi printtasin samaan Satukaupunki -teemaan kuuluvat kaksipuoleiset tabletit, jotka pienet kemuttajat saivat ottaa mukaansa, mikäli ne eivät tarjoilujen tahrimiksi joutuneet. Eräs ihana minivieras kippasi tarjoilut pöydälle ja nappasi mukaansa kaiken - lautasesta lähtien, kun ne olivat vaan niin kivat. 

Sen verran vielä kaverisynttäreistä, jotka me järjestimme Kampin Gymissä, että ne muuten ovat hyvin suosittuja. Itse varasimme ajan kolmisen viikkoa ennen juhlapäivää. Meillä aikaa juhlimiseen oli varattu 1,5 h, ja se riitti juuri sopivasti. Tunti ohjelmaa ja puoli tuntia herkkuja. Sitten isot kiitokset ja heipat! Saattoi maistua päikkäritkin sinä itapäivänä, joten minä olen nyt suosittu myös äitien keskuudessa. Huikee menestys!